koti puukaupungissa

Rauhaisaa joulun odotusta

noreply@blogger.com (elina) — Thu, 10 Dec 2009 16:03:00 +0000

Taidanpa nyt vetäytyä joulutauolle,
polttelemaan kynttilöitä,
kilisyttelemään puikkoja,
kuuntelemaan lumihiutaleita, (toivottavasti)
odottelemaan kirkonkellojen kutsua ja
rauhoittumaan hiljalleen joulun viettoon.

Rauhallista ja ihanaa jouluista aikaa teille kaikille.

(kuvassa ei ole ufo, vaan ikkunastani näkynyt täysikuu)

Tule Jouluni

noreply@blogger.com (elina) — Wed, 02 Dec 2009 13:54:00 +0000

Tule, jouluni, niinkuin ennen
tulit lapsuusleikkini majoihin.
Olet muuttunut vuotten mennen.
Vai minäkö muuttunut, vavahdin.

Toit silloin lahjana mulle
pyhän joulurauhan ja siunauksen.
Vai eikö voi avata sulle
sydänovea arkinen ihminen?

Oli lapsuusjouluni yllä
syvä jumalanpelko ja hiljaisuus.
Nyt joulumarkkinat kyllä
ja joulukadut ja sieluttomuus.

Tule, jouluni, niinkuin ennen.
Tuo tullessas tuike taivainen.
Olen muuttunut vuotten mannen.
Sydän kuitenkin kaipaava ihmisen.

(Hilja Aaltonen,1974)

Adventtia odotellessa

noreply@blogger.com (elina) — Thu, 26 Nov 2009 17:32:00 +0000

HURRAA!!!!!! Nyt olohuone on valmis ja juuri sopivasti ennen adventtia.
Pyysin remontoijalta, että adventiksi jos vaikka saisin olohuoneen ja eteisessä istuskelu loppuisi ja sehän onnistui.

Pikkutavarat etsivät vielä paikkaansa ja jouluiset koristeet ilmaantuvat vähitellen adventista alkaen.

Nyt kuitenkin tapetit on seinällä ja ne ovat mielestäni ihanat. Kamala, roiskerapattu, likaantunut takka on silotettu ja maalattu. Lattiat kuurasin juuriharjalla ja mäntysuovalla. Listat ovat kauniin harmaat ja paikoillaan.
NYT vaan ISTUN ja IHAILEN.

Hiljaa, hiljaa hiipien.....

noreply@blogger.com (elina) — Fri, 13 Nov 2009 18:20:00 +0000

Joulun valmistelu alkaa meillä yleensä adventin aikoihin, mutta nyt tuli remontin sotkujen keskelle lämmin ja jouluinen olo. Ihan vain hiukkasen annoin tälle yhä vaan aikaistuvalle höpsötykselle valtaa. Kynttiläjalat ovat olleet jo pöydillä monta viikkoa, osa koko kesän ajan, mutta nyt saapuivat keittiöön maalaamani joulumukit ja punaruutuinen kappa.

Ystävän lahja, ihana kynttilänjalka, sai enkelinmekon ripustimineen reunaansa. Mihin lie enkeli levähtämään lennähti? Liinan löysin kirpparilta, se on upeasti käsin pistelty ja juuri sopiva minun keittiööni.Pikkuiset purkit ovat myös lahja ystävältä.

Mukit maalasin pari vuotta sitten. Punaiset sydämet ovat kultaisia pilkkuja täynnä.

Kodinkone riippuvuus

noreply@blogger.com (elina) — Wed, 04 Nov 2009 16:42:00 +0000

Lienee aika vakava tauti tuo riippuvaisuus koneesta:):):):)
Olen aina kuvitellut olevani siinä suhteessa hyvinkin riippumaton. Olen hymähdellyt kaikenmoisille sähkölaitteille, joita "muka" taloudessa tarvitaan ja mielestäni pärjännyt hyvin pienellä sähköä kuluttavien vempeleiden määrällä.
Talomme on viileä, mutta sähköpattereita käytämme vain silloin, kun ei ole mahdollisuutta lämmittää puilla, tai kun tule yövieraita keskuslämmitysasunnoista, he kun tarvitsevat talollemme outoja lämpölukemia.
Talouteeni ei kuulu yleiskonetta, ei telkkaria, ei mikrouunia, ei kuivausrumpua, eikä montaa muutakaan vempainta, mutta nyt iski kamala puute!!!!!
Tiedättehän, että vempaimet toimivat savulla!!!!!!
TOTTA, sillä aina kun laitteesta tulee savu ulos, eli karkaa, laite lakkaa toimimasta.
Ja nyt kävi niin, että pesukoneesta karkasi savu. Haju oli kamala ja outoa öljyn näköistä mömmöä valui kylppärin lattialle????????????????
Reipas mamma kun omasta mielestäni olen, pesin vaatteet pienessä vadissa nyrkkipyykkinä, yksi kerrallaan. MUTTA....mutta isännän fleesen kohdalla minun täytyi tunnustaa olevani riippuvainen PESUKONEESTA!!!!!
HURRAA, savu karkasi sunnuntaina (liekö pyhäisellä pyykinpesulla ollut osuutta) ja tänään kylppäriimme kannettiin uusi kone.
TUNNUSTAN (näin julkisesti) tarvitsevani pesukonetta ja jääkaappia ja pakastinta ja....
Tuttavani koululainen tuli energiansäästöviikolla koulusta kaavakkeen kanssa ja kysyi äidiltä; Mikä on mielestäsi tärkein kodinkone? Arvatkaapa, mitä seitsenhenkisen urheilua harrastavan koiraperheen äiti vastasi???
"HARJAKIHARRIN"

Onko sinulla mokomia riippuvaisuuksia???
Mukavaa marraskuuta.

Pyhäinpäivä

noreply@blogger.com (elina) — Sat, 31 Oct 2009 14:50:00 +0000

Kulkija on mennyt kotiin

Kun mitään et toivoa saata,
kun ilo ja riemu on poissa,
kun halla on runnellut maata
ja viima käy oksistossa,

kun suru on lamannut kielen
ja autius sisimmän täyttää,
kun ikävä musertaa mielen
ja luottamus sammuvan näyttää,

on sittenkin aamu ja valo,
on nousevan auringon palo,
on enkeli hautojen suulla
ja ihmeen saa jokainen kuulla.
(A-M. Kaskinen)

Tänä aamuna kirkko täyttyi ääriään myöten ja hautausmaa muuttui kynttilöiden mereksi.
Tänään muistellaan niitä läheisiä, joiden aika on jo tullut täyteen.
Tänään taivas on lähellä ja aavistus kirkkaudesta on läsnä.

Eilen aamulla sain viestin vanhan sukulaiseni kuolemasta. 93-vuotias oli nukkunut rauhallisesti ja meille jälkeenjääville jäi kaipaus, ikävä ja kiitollisuus. Meille jäi myös velvollisuus huolehtia tädistä, joka jäi odottamaan vuoroaan. Hän on jo sitä mieltä, että hänet on unohdettu. Pikku-sisar lähti ensin ja hän, 95-vuotias odottaa jo taivaaseen pääsyä. Hän on ehtinyt haudata jo monta rakasta, sisaruksia ja sisarusten lapsia ja hänen asenteensa nytkin osoittaa, että pitkä elämä on opettanut paljon. Eilen arkun ääressä hän sanoi näkemiin, ei hyvästi. Niissä sanoissa oli kiitos ja toivo.

Täällä Keski-Pojanmaalla on käytössä vanha, kaunis tapa. Täällä puhutaan uosveisuusta. Kävimme avoimen arkun ääressä hyvästelemässä, arkku kuljetettiin vanhainkodissa yhteiseen tilaan ja siinä me läheiset, muut asukkaat ja henkilökunta veisasimme ja rukoilimme. Arkku kannettiin autoon ja surusaatossa lähdimme kuljettamaan vainajaa kohti kappelin ruumishuonetta. Tapana on myös käydä viimeisen kerran kotipihassa, tai ajaa muuten tärkeiden paikkojen ohitse. Surusaattoa kunnioitetaan, autot hiljentävät ja jalankulkijat pysähtyvät, kukaan ei kiilaa väliin, eikä saattoa ohiteta, näinpä muutaman miehen nykäisevän piponsa päästä ja kaksi mopopoikaa ajoi tien penkalle. Surusaaton kunnioittaminen kuuluu täällä vielä tapoihin.

Lottapuku ja takki odottavat tuvassa.

Niilo

noreply@blogger.com (elina) — Mon, 19 Oct 2009 13:06:00 +0000

Ilmeestä jo näkee, että tässä on vilkas kaveri

Tämä on pikkuisen oma fleese, mutta kylppärin matto ja päiväpeitekin saavat tarvittaessa kyytiä.

Rankan rupeaman jälkeen uni maittaa.

Eilen saapui tyttären talouteen uusi jäsen, pieni borderterrieri-poika nimeltään Niilo, virallisesti Flagstones The Little. Synttäreitä Niilo viettää 28.8.
On niin suloinen tapaus, että meinasin heti järjestää itseni Kotkaan tutustumaan uuteen perheenjäseneen.

Olenko onnellinen

noreply@blogger.com (elina) — Thu, 15 Oct 2009 18:50:00 +0000

Ystäväni soitti ja kysyi: oletko onnellinen?
Lehdessä oli ollut juttu, jossa sanottiin 50% onnellisuudesta tulevan perimästä, 40% asenteesta ja vain 10% olosuhteista.

Krisse Vaaralasta kirjoitti myös onnellisuudesta ja kauniisti kirjoittikin.

Telkussa on kuulemma nyt joku ohjelma onnellisuudesta, mutta sitä en ole nähnyt, kun ei ole telkkaria, mutta kai se nyt aikaan liittyy.

Anna-Kaisa Hermunen kirjoitti Kotimaa-lehdessä otsikolla Onni on ihan vieressä:
-Mitä enemmän kurottelet onnen toiveessa tuohon vallan, rahan ja kuuluisuuden ytimeen, sitä huonovointisemmaksi käyt.Kukaan ei perimmiltään tiedä, mitä ajattelet siinä vaiheessa, kun se viimeinen poistuminen näyttämöltä tapahtuu.
Tämä koulu, jota käymme on antanut meille vaikeimman tehtävän elämässä. Sitä eivät auta tv-ohjelmat, kirjat, eivät terapiat, eivät sukulaiset, ei itsensä tyhjäksi viihdyttäminen. Siinä koulussa olemme ihan yksin täällä maanpiirissä, ja meidän pitää selvitä luokaltamme ihan ominemme. Meidän on mielessämme selviteltävä keitä oikein olemme. Ei auta aviopuoliso, ei virka, ei menestyminen, eivät arvovaltaiset ystävät. Me olemme yksin minuutemme kanssa, ihan lopuksi se on näin.
Seison puolenyön aikaan tupani verannalla. Korkein on paletillaan täyttänyt taivaankannen tähdillään. Siellähän se on -viisaus.

Näitä jään mietiskelemään oman tupani portailla....

Tunnustus

noreply@blogger.com (elina) — Sun, 04 Oct 2009 18:27:00 +0000

Ihanaa, sain Marialta Idyllistä tämän hienon tunnustuksen.
KIITOS MARIA!!!!!!!!

Laitan sen eteenpäin ystävälleni Krisselle Villa Vaaralaan.

Kilhamn, muistoja kesästä

noreply@blogger.com (elina) — Tue, 29 Sep 2009 19:04:00 +0000

Jossain Merikarvian ja Kaskisen välillä on ihastuttava pieni satama ja upea kylä miljöö. Kiertelimme sataman lähialueella ja mitä upeita taloja näimmekään. Pyörin kuin väkkärä kameran kanssa, kurkin pihamaita ja kuvasin ikkunoita ja ovia. Osa taloista kuului museoalueeseen ja osa oli yksityisiä koteja. Palvelu lounasravitolassa oli hyvää, jopa Alma sai oman kupillisen raikasta juomaa ja me hyvän kotilounaan ja kalaisan alkupalan. Palvelu oli ruotsinkielistä, minkä kyllä huomasi jo talojen kauneudessa, pihojen siisteydessä ja muutenkin koko alueen huolitellusta ulkonäöstä.Hassua, miten kotimaamme ruotsinkielinen väestä osaa pitää nurkkapielensä siistimpinä, kuin me suomenkieliset. Mistähän mokoma johtuu.
Ihana paikka, olen tyytyväinen kun löysimme sinne.

Kaappi

noreply@blogger.com (elina) — Sat, 19 Sep 2009 10:31:00 +0000

Koko kesän olen laiskotellut ja nautiskellut merielämästä, mutta nyt on aika tarttua sisustus juttuihin taas uudestaan.
Olohuoneen ja kirjaston kunnostus alkaa parin viikon kuluttua, kunhan piha saadaan syyskuntoon. Askartelukaapin sain jo kunnostettua. Ostin keväällä kaksi vanhaa kaappia vanhojen tavaroiden kaupasta.
Ensin irrotin vanhan maalin kuumailmapuhaltimella, sitten hiominen ja pohjamaali, senjälkeen upea, vanha, vaalea, vihreänharmaa pintamaali. Olen tuohon väriin tosi ihastunut, pidän sen vaaleudesta ja puhtaudesta. Nyt sitä alkaa olla jo senverran monessa paikassa että jo taitaa riittää ja täytyy etsiä taas uusi sävy.
Minun kotonani ei valkoinen viihdy. (Onneksi se alkaa olla poispäin menossa, kun on ollut vähän vaikeaa löytää värillisiä esineitä sisustuskaupoista.) Rakastan vaaleita sävyjä, mutta aina pitää olla väriä mukana. Nyt syksyllä upeat syklaamin ja okran sävyt, ruskeat ja harmaat ja tietenkin sininen, (ikuinen lemppari) hiipivät pieninä annoksina kotiini.
Ihanaa, innostavaa sisustuksen aikaa ja syksyistä tunnelmaa teille kaikille.

Venetsialaiset

noreply@blogger.com (elina) — Wed, 02 Sep 2009 16:57:00 +0000

Kesän päättymistä juhlitaan täällä rannikolla aina elokuun viimeisenä viikonloppuna.
Valon juhla,
tulen juhla
kokoaa paikalliset asukkaat ja mökkiläiset viettämään kesän viimeistä viikonloppua.
Kaupungissa juhlitaan tanssien ja laulaen toreilla ja rantabulevardeilla.
Saaressa sytytimme lyhtyjä ja ammuimme muutaman raketin.
Seurasimme kaupungin ja Öjan asukkaiden raketteja ja tulia,
katselimme valaistujen veneiden lipumista pimeässä illassa
ja vietimme iltaa muiden veneilijöiden kanssa rantakalliolla.
Mukavan illan jälkeen oli ihanaa kääriytyä peiton sisään ja nukahtaa laineiden liplatukseen ja kaukaa kuuluvien rakettien suhahduksiin.

Unelmia

noreply@blogger.com (elina) — Wed, 26 Aug 2009 16:41:00 +0000

Sähköpostiini oli tullut viesti monien vuosien takaa. En ensin edes muistanut kirjoittajaa, mutta hetken päästä tiesin löytäneeni ystävän, joka oli ollut kateissa yli kolmekymmentä vuotta.
Viestissä hän kertoi elämästään, mutta tärkeintä olivat unelmat. Mitkä niistä unelmista,joista silloin juttelimme,ovat toteutuneet ja mitkä ovat jo haudatut, onko uusia tullut paljon lisää ja onko jokin toteutunut haave osoittautunut kestämättömäksi katastrofiksi. Onko jotain, mistä ei olisi kannattanut edes haaveilla ja onko joku unelma ylitse muiden.
Ystäväni oli laittanut päiväkirjaansa meidän unelmia.Luvallasi nämä nyt tähän kirjoitan.
Näin unelmoi teinityttö-ystävykset vuonna 1975:
( suora ote viestistä)
- ylioppilaaksi ja lastentarhanopeksi ja opettajaksi mahdollisimman pian
- naimisiin "vanhana", noin 25 vuotiaana
- kolme tai neljä lasta, joilla on hoitaja kotona
- naimisiin kouluaikaisen ihastuksen kanssa
- omakotitalo kaupungissa
- koira ja kissa
- mahdollisesti jokin työpaikkaromanssi
- varakas mies
- harrastuksena musiikki ja taiteet
- kesämökki ja ulkomaanmatkoja

Kuinka hassuilta nuo tyttösten unelmat nyt tuntuvat, mutta muistan kuinka tosissaan me niitä pohdimme. Mietimme mikä olisi parasta ja mistä kannattaisi unelmoida. Muistan myös meidän pohtineen sitä, miten toteuttaisimme vanhempiemme toiveita. Meillä oli kummallakin hyvin vaativat vanhemmat ja siksi heitä ei kai voinut ohittaa unelmissakaan.Nyt kolmekymmentäneljä vuotta myöhemmin kerroit mitä sinun unelmillesi oli tapahtunut ja minä kerron miten minun haaveilleni on käynyt.

Sinä olet opettaja ammattioppilaitoksessa ja minä sairaseläkkeellä oleva lastentarhanope. Ammatin ihanuus karisi jo hyvin aikaisin meillä molemmilla, mutta saimme sentään valmistua haaveidemme ammatteihin. Liekö siinä kuinka paljon vanhempien unelmaa ja ehkä painostustakin, mutta tyytyväisiä valintaan kuitenkin olemme molemmat.
Avioliittoon sinä et ole tähän mennessä mennyt ja minä menin jo 21-vuotiaana "vanhana".
Sinulla on yksi aikuinen poka, teinirakkautesi kanssa ja minulla kaksi aikuista tytärtä. Kummallakaan ei ole isoa perhettä, eikä koskaan ole myöskään ollut varaa palkata hoitajaa kotiin.
Sinun suuri nuoruudenrakkaus kesti perheeksi asti ja vielä lapsen syntymän jälkeenkin monta vuotta.Minun teinirakkauteni loppui lukiossa, enkä silloista ystävääni ole nähnytkään muutamaa pikaista kadulla kohtaamista lukuunottamatta.
Minä asun pientä, vanhaa taloa kaupungissa, mutta olen muuttanut monia kertoja ja asunut erilaisissa paikoissa. Sinun pieni kotisi on kerrostalossa pääkaupungin laitamilla, etkä tähän mennessä ole saanut kasvimaatasi.
Minulla on nyt koira. Sinä et kuulemma halua mitään elukkaa.
Työpaikkaromansseista ei puhuta mitään, mutta mainitsen, että minulla ei ole ollut työpaikkaa kolmeentoista vuoteen.
Minun rakkaani on köyhä ja sinä olet tallä hetkellä sinkku, joten se niistä varakkaista miehistä.
Minun harrastuksiini kuuluvat kuvataiteet, mutta musiikista en ymmärrä juuri mitään.
Sinun haaveesi ulkomaanmatkoista on toteutunut. Olethan asunutkin vuosia ulkomailla ja seikkaillut milloin missäkin päin maailmaa.Minä taas en ulkomaille edes halua, minulle riittää tämä Pohjanlahti ja kaukomatkan voin tehdä Suomenlahdelle, jos haluan.

Ehkäpä osa unelmista vieläkin voi toteutua ja ne jotka eivät ole toteutuneet, eivät tunnu edes kovin tärkeiltä. Tärkeää on kyky unelmoida ja haaveilla, elämä kulkee omaa rataansa ja vaikka valinnoillamme vaikutamme asioihin, suurimman osan määrää kuitenkun johdatus ja kaikki on tapahtunut meidän parhaaksemme.
Kiitollisina muistelen mennyttä ja luottavaisena katson tulevaan.
Ihana lahja oli, kun sain viestisi, rakas ystävä.
Teille kaikille blogiystäville heitän haasteen: miten haaveesi ovat toteutuneet.

Trolle

noreply@blogger.com (elina) — Thu, 20 Aug 2009 15:30:00 +0000

Yksi unelma on toteutunut. Haimme Porkkalasta kotiin mahonkisen kaunottaren Trollen. Trolle on jo iäkäs rouva, syntymävuosi on 1966 ja kotoisin kaunokainen on Norjasta.
Moottoripursi siirtyi omistukseemme tiistaina 4.8 ja jo torstaiaamuna aloitimme merimatkan kohti Kokkolaa.
Trolle käyttäytyi erinomaisen hyvin uusien omistajiensa epävarmoissa käsissä ja kotimatka taittui rauhallisesti puksuttaen. Mikään pikavenehän Trollemme ei ole, emmekä me ole purjehtijoita, joten moottorilla tulimme ja purjehtimisen saloihin tutustumme myöhemmin.
Parin viikon aikana ehdimme seilata tyvenessä auringonpaisteessa, mutta myös kovassa merenkäynnissä. Kalasatemaan tuulensuojaan pimeässä tullessamme totesimme, että Trolle kestää huomattavasti enemmän kuin miehistönsä. Pidimmekin kaksi lepopäivää ja odottelimme tuulen tyyntymistä. Tuulta oli pahimmillaan 18ms ja se on ainakin minulle ja Almalle liikaa.
Nyt odottelemme vielä muutamaa kaunista päivää, jotta voisimme tehdä vielä pieniä matkoja läheisiin saariin.

Kyllä Suomi on kaunis maa ja nämä merelliset maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniita.

Alma, venekoira

noreply@blogger.com (elina) — Sun, 02 Aug 2009 16:51:00 +0000

Kesä on sujunut veneillen ja pikkuinen koiruliini nauttii veneilystä, merielämästä ja saarissa juoksemisesta.
Monissa venelaitureissa vierailee myös muita koiria ja Alma on saanut monia uusia koirakavereita.

Huomenna lähdemme taas matkalle ja Alman emäntä pitää jälleen bloggailutaukoa. Mutta kesästä ja merestä pitää nauttia nyt, syksyllä ja talvella ehdin taas istua koneen ääressä. Ihanaa kesää teille kaikille!!!! Huom. kesä ei lopu elokuussa, eikä vielä syyskuussakaan:))))

Kesää.....

noreply@blogger.com (elina) — Thu, 16 Jul 2009 19:09:00 +0000

Kaikki tuulet osuvat niihin kukkiin
jotka ovat uskaltaneet kasvaa
muita korkeammalle.
(M.Paavilainen)

Maitohorsmat kukkivat,
kesä on jo pitkällä.
Olen hyvin onnellinen kun saan olla täällä.
Paistoin ulkona perunoita ja sipulia,
ne mitkä itivät panin maahan kasvamaan.
Minun elämässäni ei ole paljon
mutta vähän,
jotakin, nämä illat kun olen yksin,
teen ruokaa, lämmitän saunaa
ja ajattelen häntä joka ajattelee minua.
Mitä en jaksanut syödä sen annoin kaloille.
Onko nyt jo heinäkuu?
Sahasin puita.
Linnut laulavat.
(P.Saarikoski)

Kiuru on tehnyt
tupansa tuuleen
ja visertää nyt portaallaan.
Sade on huuhdellut
sinikellojen hameet
ja nyt on ketojen
ja pellonpiennarten
ihana raikkaus
tuulessa kuivumassa.
(E. Vuorela)

--ja kun aamu tuli ja ihmiset
astuivat majoistaan, suuria sinisiä taivaankalvon
palasia oli puissa,pensaissa,majojen katoilla,
kaikkialla kukkivat siniset kukat.
(J.Mannerkorpi)

Kolmekymmentä vuotta

noreply@blogger.com (elina) — Wed, 08 Jul 2009 15:32:00 +0000

Minä en lähde sinusta
kulumallakaan.
Ei ole kyse tahdosta
eikä tahtomattomuudesta
vaan tapahtuneesta tosiasiasta.

Kunnes kuolema meidät erottaa
- ja muista että se onkin sitten ainoa asia,
joka välillemme voi tulla.

Me kaksi
lupasimme rakastaa
myötä-ja vastoinkäymisissä.
Kertokaa meille, kumpaa tämä on.

Tämänkö vuoksi kaikki nämä surut:
itku avasi portin,
josta sinä astuit sisään.

Odotan että
näen sinut vanhana
ja ryppyisenä.
Kiikkutuolissa kerron
miksi sinuun rakastuin.

(A-M. Kaskinen)

Kolmekymmentä vuotta ja aamulla kysyit: mitä nyt?
Minä ehdotin "rauhansopimuksen" allekirjoitusta.
-Joko se kolmikymmenvuotinen sota päättyi, lyhythän tuo mokoma oli.
Otetaan uusintakierros ja toiset kolmekymmentä vuotta.
-Sopii minulle, kiitos tähänastisesta.

OLGA 30.8.2006-30.6.2009

noreply@blogger.com (elina) — Thu, 02 Jul 2009 16:09:00 +0000

Reetan omaa rakasta Olgaa ei enää ole. Iso, ihana koirulainen lähti koirien taivaaseen viime tiistaina.
Olga sai viettää parasta mahdollista koiran elämää Reetan ystävänä, mutta jatkuva kipu vei koirulaisen ja ystävän palvelus oli päästää koira kivuistaan.
Ikävä ja kaipaus on silti suuri ja muistot pitävät Olgan aina luonamme.

Merielämää

noreply@blogger.com (elina) — Sun, 28 Jun 2009 19:51:00 +0000

Illalla hetket kerätään,
saavutaan satamaan.
Nuotion loisteessa herätään
menneistä kertomaan.
Muistatko luodon puuttoman
keskellä ulapan?
Tiirojen kimeän kirkunan
varoituslaulannan?
Muistatko villiorvokin
kolossa kallion?
Kulkeeko edestakaisin
maamyyrä peloton?
Silmissä jää yhä välkkymään
ulappa sininen.
Aurinko laskeutuu lepäämään
aamua kaivaten.

Meri syvänsininen
kuohujasi kuuntelen.
Kuinka laulat, kuinka soit,
kuinka tanssit karkeloit.

Takaa aavan ulapan
kasvojasi tavoitan.
Milloin pääsen näkemään
valtameren ääripään.
Milloin viimein ymmärrän
salaisuuden syvimmän.

(runot A-M Kaskinen)

Mittumaari

noreply@blogger.com (elina) — Fri, 19 Jun 2009 09:02:00 +0000

Ja kaikki mitä olet koskaan kaivannut
on sisälläsi,
meri,
tuuli,
aurinko
ja sinä itse istumassa rannalla
niinkuin olisit istunut siinä jo hyvin kauan,
aina.
(H. Salakka)

Sateisia päiviä

noreply@blogger.com (elina) — Mon, 15 Jun 2009 19:49:00 +0000

Meillä on ollut tuulista ja sateista.
Olemme opettaneet Almaa venekoiraksi. Yksi pikkuinen ajelu on tehty ja viime yön olimme veneessä. Vene oli tosin laiturissa, mutta Almalle se oli kuitenkin uusi kokemus. Hyvin meni ja uni maittoi.
Kotona olen yrittänyt tehdä kaikkia niitä pikkuisia juttuja, joita varasin keväällä sadepäivien varalle. Maalasin tarjottimen, joka oli pahasti ruosteessa ja tein tarjotinkannattimet, ompelin vihdoin pitsiverhot, joiden piti päästä ikkunaan pääsiäiseksi ja virkkasin Reetan nukkekotiin maton.
Nyt olisi jo aika saada paisteisia ja tuulettomia päiviä, olisi niin mukava päästä juhannukseksi merelle.

Satujen maailma ja leikki-ikä

noreply@blogger.com (elina) — Thu, 11 Jun 2009 18:35:00 +0000

Tänään olin ensimmäistä kertaa nukkekurssilla. Olen ollut nalle- ja posliininukkekurssilla joskus aikoja sitten, mutta tälläisiä paperimassanukkeja en ole koskaan tehnyt.Senverran pääsin asiasta jyvälle, että tiedän yhden nuken tekemisen vievän aikaa ja vaativan monenlaisia taitoja. Onneksi opettajamme on mestari alallaan ja niin minäkin ehkä saan yhden nuken tehtyä.
Tuo satujen talo oli jo itsessään sellainen nähtävyys, että siellä olisi voinut viettää aikaa tuntikausia vain ihaillen ja ihmetellen. Miten joku aikuinen onkin voinut löytää leikin itsestään ja vielä jakaa sen tunnelman ja taidon muiden kanssa.
Talo oli täynnä tavaraa, ideoita pursusi jo ympärilleen katselemalla ja kauniit esineet suorastaan odottivat, että saisivat antaa inspiraatiota ja leikin juhlaa meille paikalla oleville.

Ihanuuksia oli tuossa pikkutalossa vaikka millä mitalla.Tupasen emäntä oli keräillyt nukketavaroiden ja antiikin lisäksi vanhoja lastenvaatteita ja ihania kirpputorilöytöjä.Henkareissa riippui koululaisten essuja ja pöydällä oli kaksi koria täynnä mustikoita ja puolukoita. Pienet korit olivat kirpparilta ja niiden tekijä oli ollut todellinen taituri. Marjat olivat puuhelmiä, mutta yhdestäkään ei reiät olleet näkösällä ja koko komeus oli lakattu, joten marjat kiilsivät koreissaan kuin juuri poimittuina.

Joko nyt on kesä

noreply@blogger.com (elina) — Wed, 03 Jun 2009 18:53:00 +0000

Koko elämä on täynnä asioita, jotka olisi pitänyt tehdä.

Talvella suunnittelin ja piirsin kuvia puutarhastani, valitsin polkuihin kivimateriaalia ja selailin kauppapuutarhojen sivustoja.Laadin listoja perennoista, joita hankkisin ja selailin värikarttoja kalusteiden uutta ilmettä varten.

Veneemme maalaus on vieläkin vähän kesken, en ole ehtinyt kirjoittaa veneen nimeä kylkeen. "Vanamo" sabloona on jo leikattuna, mutta sade yllätti maalarin.

Piharakennus on kuitenkin saanut uuden punavärin seinäänsä ja toinen katon lape on myöskin jo korjattu ja mies on laittanut uuden kauniin kolmiorimahuopakatteen paikoilleen.

Valkoinen aita on uusittu ja punainen maalattu. Yksi pieni omppupuu on istutettu, samoin kirsikkapuu ja nyt odotan jännityksellä lähtevätkö nuo kasvamaan.

Suunnitelmia tulevalle on liikaa ja aina illalla on riittämättömyyden tunteet päälimmäisenä mielessä. Opinkohan koskaan elämään tässä päivässä, huolehtimatta huomisesta, suunnittelematta liikaa ja murehtimatta asioita joihin en voi vaikuttaa.

Hauska haaste

noreply@blogger.com (elina) — Tue, 26 May 2009 18:33:00 +0000

Pieni otos kotikaupungistani.

Minun pikkuinen kotini. Maailman paras paikka.
Ja alla olevissa kuvissa upeita naapuruston taloja.Puukaupunki on täynnä ihania taloja ja upeita pihoja. On unelmien täyttymys saada asua tälläisessä paikassa.

Tämän haasteen bongasin Vuokon blogista ja koska pidän näistä hauskoista haaste-jutskista, vastaan nyt hetimiten.

-Olen valittu, yksi miljoonasta.
Tässä tietoa mielihaluistani,työstäni, haaveistani.

Neljä työtä, jota olen elämäni aikana tehnyt:

1.Olen ollut äitinä kahdelle tyttärelle ja mielestäni onnistunut tehtävässäni hyvin.
Tyttäreni ovat itsenäisiä, fiksuja aikuisia naisia ja olen heistä ylpeä.
Tämä on ollut elämäni tärkein työ.
2.Olen tehnyt päivähoidon-ja kotipalvelun ohjausta, sekä lastentarhanopettajan työtä.
3.Olen ollut kuvataideopettajana.
4.Olen myös tehnyt sisustussuunnitelmia.

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:

- eipä ole moisia, kun ei ole televisiotakaan. Ehkä katselisin saksalaisia dekkareita.

Neljä paikkaa, jossa olen lomaillut:

1.Merellä. Seilannut pitkin Perämerta. Upeaa, ihanaa, haastavaa.
2.Ainolassa. Sisareni perheen vanha torppa Hämeessä. Rauhoittava ja kaunis.
3.Ulkomailla.Joskus pari-kolme kertaa. Eipä juuri innosta.
4.Kotona. Parasta maailmassa on puuhailu kotosalla.

Neljä internetsivua, joilla käyn melkein päivittäin:

1.Sähköposti.
2.Oma blogi.
3.Ystävien blogit ja muutama uusi tuttavuus aina silloin tällöin.
4.Kotimaa-lehden lukijablogeissa ja koirakerhon blogissakin tulee käytyä.

Neljä lempiruokaa:

1.Mieheni grillaamat herkut kesäisin.
2.Hirvenliha, katajanmarjoilla maustettuna.
3.Ahven, paistettuna tai savustettuna.
4.Raikas kesäinen salaatti ja ruisleipä.

Neljä paikkaa, jossa mieluummin olisin juuri nyt:

1.Kotona.Paras paikka maailmassa.
2.Merellä. Kohta taas toivottavasti pääsen.
3.Eräretkellä. Ei enää ole mahdollista minulle.
4.Perheen kanssa missä vaan.

Heitän tämän haasteen juuri SINULLE!!!!!
Otahan koppi.

Puutarhaunelmia

noreply@blogger.com (elina) — Sat, 23 May 2009 19:03:00 +0000

Tämä viikko on ollut elämäni tähänastisista raskain.
Olen saanut teiltä monta hyvää, kannustavaa ja rohkaisevaa viestiä ja olen niistä kiitollinen. Perheemme puolesta on rukoiltu ja monta pyyntöä on mennyt Isälle, sekä tuntemattomilta, että tuntemiltani ihmisiltä. Olen saanut kokea, että rukous kantaa, silloinkin kun en itse ole jaksanut edes rukoilla.
Blogiystävä lähetti tänään viesti ja runon, tässä se teille kiitokseksi ajatuksistanne ja viesteistänne ja rukouksistanne.

Joskus elämän on mentävä rikki,
että osaisi taas kunnioittaa ehjää elämää.

Joskus on syötävä kaurapuuroa,
jotta lihakeittokin maistuisi hyvältä.

Joskus on herättävä sateiseen aamuun,
jotta voisi taas herätä auringon säteisiin.

Elämä muistuttaa meitä hyvistä hetkistä,
antamalla välillä myös huonoja hetkiä.

Älä anna periksi.... kaikki kääntyy hyväksi.

Tänään on ollut parempi päivä. Kävin puutarhalla,maalasin aitaa,lenkkeilin Alman kanssa ja istutin perennoja pieneen kukkapenkkiini.
Elämä kantaa sittenkin...KIITOS