Unelmia

Sähköpostiini oli tullut viesti monien vuosien takaa. En ensin edes muistanut kirjoittajaa, mutta hetken päästä tiesin löytäneeni ystävän, joka oli ollut kateissa yli kolmekymmentä vuotta.
Viestissä hän kertoi elämästään, mutta tärkeintä olivat unelmat. Mitkä niistä unelmista,joista silloin juttelimme,ovat toteutuneet ja mitkä ovat jo haudatut, onko uusia tullut paljon lisää ja onko jokin toteutunut haave osoittautunut kestämättömäksi katastrofiksi. Onko jotain, mistä ei olisi kannattanut edes haaveilla ja onko joku unelma ylitse muiden.
Ystäväni oli laittanut päiväkirjaansa meidän unelmia.Luvallasi nämä nyt tähän kirjoitan.
Näin unelmoi teinityttö-ystävykset vuonna 1975:
( suora ote viestistä)
- ylioppilaaksi ja lastentarhanopeksi ja opettajaksi mahdollisimman pian
- naimisiin "vanhana", noin 25 vuotiaana
- kolme tai neljä lasta, joilla on hoitaja kotona
- naimisiin kouluaikaisen ihastuksen kanssa
- omakotitalo kaupungissa
- koira ja kissa
- mahdollisesti jokin työpaikkaromanssi
- varakas mies
- harrastuksena musiikki ja taiteet
- kesämökki ja ulkomaanmatkoja

Kuinka hassuilta nuo tyttösten unelmat nyt tuntuvat, mutta muistan kuinka tosissaan me niitä pohdimme. Mietimme mikä olisi parasta ja mistä kannattaisi unelmoida. Muistan myös meidän pohtineen sitä, miten toteuttaisimme vanhempiemme toiveita. Meillä oli kummallakin hyvin vaativat vanhemmat ja siksi heitä ei kai voinut ohittaa unelmissakaan.Nyt kolmekymmentäneljä vuotta myöhemmin kerroit mitä sinun unelmillesi oli tapahtunut ja minä kerron miten minun haaveilleni on käynyt.



Sinä olet opettaja ammattioppilaitoksessa ja minä sairaseläkkeellä oleva lastentarhanope. Ammatin ihanuus karisi jo hyvin aikaisin meillä molemmilla, mutta saimme sentään valmistua haaveidemme ammatteihin. Liekö siinä kuinka paljon vanhempien unelmaa ja ehkä painostustakin, mutta tyytyväisiä valintaan kuitenkin olemme molemmat.
Avioliittoon sinä et ole tähän mennessä mennyt ja minä menin jo 21-vuotiaana "vanhana".
Sinulla on yksi aikuinen poka, teinirakkautesi kanssa ja minulla kaksi aikuista tytärtä. Kummallakaan ei ole isoa perhettä, eikä koskaan ole myöskään ollut varaa palkata hoitajaa kotiin.
Sinun suuri nuoruudenrakkaus kesti perheeksi asti ja vielä lapsen syntymän jälkeenkin monta vuotta.Minun teinirakkauteni loppui lukiossa, enkä silloista ystävääni ole nähnytkään muutamaa pikaista kadulla kohtaamista lukuunottamatta.
Minä asun pientä, vanhaa taloa kaupungissa, mutta olen muuttanut monia kertoja ja asunut erilaisissa paikoissa. Sinun pieni kotisi on kerrostalossa pääkaupungin laitamilla, etkä tähän mennessä ole saanut kasvimaatasi.
Minulla on nyt koira. Sinä et kuulemma halua mitään elukkaa.
Työpaikkaromansseista ei puhuta mitään, mutta mainitsen, että minulla ei ole ollut työpaikkaa kolmeentoista vuoteen.
Minun rakkaani on köyhä ja sinä olet tallä hetkellä sinkku, joten se niistä varakkaista miehistä.
Minun harrastuksiini kuuluvat kuvataiteet, mutta musiikista en ymmärrä juuri mitään.
Sinun haaveesi ulkomaanmatkoista on toteutunut. Olethan asunutkin vuosia ulkomailla ja seikkaillut milloin missäkin päin maailmaa.Minä taas en ulkomaille edes halua, minulle riittää tämä Pohjanlahti ja kaukomatkan voin tehdä Suomenlahdelle, jos haluan.


Ehkäpä osa unelmista vieläkin voi toteutua ja ne jotka eivät ole toteutuneet, eivät tunnu edes kovin tärkeiltä. Tärkeää on kyky unelmoida ja haaveilla, elämä kulkee omaa rataansa ja vaikka valinnoillamme vaikutamme asioihin, suurimman osan määrää kuitenkun johdatus ja kaikki on tapahtunut meidän parhaaksemme.
Kiitollisina muistelen mennyttä ja luottavaisena katson tulevaan.
Ihana lahja oli, kun sain viestisi, rakas ystävä.
Teille kaikille blogiystäville heitän haasteen: miten haaveesi ovat toteutuneet.

Trolle

Yksi unelma on toteutunut. Haimme Porkkalasta kotiin mahonkisen kaunottaren Trollen. Trolle on jo iäkäs rouva, syntymävuosi on 1966 ja kotoisin kaunokainen on Norjasta.
Moottoripursi siirtyi omistukseemme tiistaina 4.8 ja jo torstaiaamuna aloitimme merimatkan kohti Kokkolaa.
Trolle käyttäytyi erinomaisen hyvin uusien omistajiensa epävarmoissa käsissä ja kotimatka taittui rauhallisesti puksuttaen. Mikään pikavenehän Trollemme ei ole, emmekä me ole purjehtijoita, joten moottorilla tulimme ja purjehtimisen saloihin tutustumme myöhemmin.
Parin viikon aikana ehdimme seilata tyvenessä auringonpaisteessa, mutta myös kovassa merenkäynnissä. Kalasatemaan tuulensuojaan pimeässä tullessamme totesimme, että Trolle kestää huomattavasti enemmän kuin miehistönsä. Pidimmekin kaksi lepopäivää ja odottelimme tuulen tyyntymistä. Tuulta oli pahimmillaan 18ms ja se on ainakin minulle ja Almalle liikaa.
Nyt odottelemme vielä muutamaa kaunista päivää, jotta voisimme tehdä vielä pieniä matkoja läheisiin saariin.





Kyllä Suomi on kaunis maa ja nämä merelliset maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniita.

Alma, venekoira

Kesä on sujunut veneillen ja pikkuinen koiruliini nauttii veneilystä, merielämästä ja saarissa juoksemisesta.
Monissa venelaitureissa vierailee myös muita koiria ja Alma on saanut monia uusia koirakavereita.





Huomenna lähdemme taas matkalle ja Alman emäntä pitää jälleen bloggailutaukoa. Mutta kesästä ja merestä pitää nauttia nyt, syksyllä ja talvella ehdin taas istua koneen ääressä. Ihanaa kesää teille kaikille!!!! Huom. kesä ei lopu elokuussa, eikä vielä syyskuussakaan:))))