Hauska haaste

Pieni otos kotikaupungistani.


Minun pikkuinen kotini. Maailman paras paikka.
Ja alla olevissa kuvissa upeita naapuruston taloja.Puukaupunki on täynnä ihania taloja ja upeita pihoja. On unelmien täyttymys saada asua tälläisessä paikassa.




Tämän haasteen bongasin Vuokon blogista ja koska pidän näistä hauskoista haaste-jutskista, vastaan nyt hetimiten.

-Olen valittu, yksi miljoonasta.
Tässä tietoa mielihaluistani,työstäni, haaveistani.

Neljä työtä, jota olen elämäni aikana tehnyt:

1.Olen ollut äitinä kahdelle tyttärelle ja mielestäni onnistunut tehtävässäni hyvin.
Tyttäreni ovat itsenäisiä, fiksuja aikuisia naisia ja olen heistä ylpeä.
Tämä on ollut elämäni tärkein työ.
2.Olen tehnyt päivähoidon-ja kotipalvelun ohjausta, sekä lastentarhanopettajan työtä.
3.Olen ollut kuvataideopettajana.
4.Olen myös tehnyt sisustussuunnitelmia.

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:

- eipä ole moisia, kun ei ole televisiotakaan. Ehkä katselisin saksalaisia dekkareita.

Neljä paikkaa, jossa olen lomaillut:

1.Merellä. Seilannut pitkin Perämerta. Upeaa, ihanaa, haastavaa.
2.Ainolassa. Sisareni perheen vanha torppa Hämeessä. Rauhoittava ja kaunis.
3.Ulkomailla.Joskus pari-kolme kertaa. Eipä juuri innosta.
4.Kotona. Parasta maailmassa on puuhailu kotosalla.

Neljä internetsivua, joilla käyn melkein päivittäin:

1.Sähköposti.
2.Oma blogi.
3.Ystävien blogit ja muutama uusi tuttavuus aina silloin tällöin.
4.Kotimaa-lehden lukijablogeissa ja koirakerhon blogissakin tulee käytyä.

Neljä lempiruokaa:

1.Mieheni grillaamat herkut kesäisin.
2.Hirvenliha, katajanmarjoilla maustettuna.
3.Ahven, paistettuna tai savustettuna.
4.Raikas kesäinen salaatti ja ruisleipä.

Neljä paikkaa, jossa mieluummin olisin juuri nyt:

1.Kotona.Paras paikka maailmassa.
2.Merellä. Kohta taas toivottavasti pääsen.
3.Eräretkellä. Ei enää ole mahdollista minulle.
4.Perheen kanssa missä vaan.

Heitän tämän haasteen juuri SINULLE!!!!!
Otahan koppi.

Puutarhaunelmia

Tämä viikko on ollut elämäni tähänastisista raskain.
Olen saanut teiltä monta hyvää, kannustavaa ja rohkaisevaa viestiä ja olen niistä kiitollinen. Perheemme puolesta on rukoiltu ja monta pyyntöä on mennyt Isälle, sekä tuntemattomilta, että tuntemiltani ihmisiltä. Olen saanut kokea, että rukous kantaa, silloinkin kun en itse ole jaksanut edes rukoilla.
Blogiystävä lähetti tänään viesti ja runon, tässä se teille kiitokseksi ajatuksistanne ja viesteistänne ja rukouksistanne.


Joskus elämän on mentävä rikki,
että osaisi taas kunnioittaa ehjää elämää.

Joskus on syötävä kaurapuuroa,
jotta lihakeittokin maistuisi hyvältä.

Joskus on herättävä sateiseen aamuun,
jotta voisi taas herätä auringon säteisiin.

Elämä muistuttaa meitä hyvistä hetkistä,
antamalla välillä myös huonoja hetkiä.

Älä anna periksi.... kaikki kääntyy hyväksi.


Tänään on ollut parempi päivä. Kävin puutarhalla,maalasin aitaa,lenkkeilin Alman kanssa ja istutin perennoja pieneen kukkapenkkiini.
Elämä kantaa sittenkin...KIITOS

Elämää, vain pientä elämää

Joskus elämä näyttää sellaisen puolen itsestään, ettei aiemmin tiennyt sellaista olevankaan. Äkkiä olen sen todellisuuden sisällä, joka on outo, pelottava ja ahdistava. Huomaan herääväni joka aamu tavalliseen tapaan, teen aamutoimet konemaisesti, en muista mitä olen tehnyt ja millään aiemmin tärkeällä asialla ei tunnu olevan mitään väliä.
Joku on ampunut minua sydämeen, joku on ajanut kuormaajan rintani päälle ja minulle on unohdettu kertoa miten pitää hengittää. Kädet tärisevät, kirjoitukseeni tulee paljon virheitä ja puhun sekavia. Olen kadottanut tunteet ja minusta on tullut kone. Huoli on kasvanut suureksi pilveksi, ilma on ahdistavan kuumaa ja hapensaanti vaivalloista. Myrsky ei kuitenkaan puhkea, sade ei tuo raikkautta, eikä tuoksuja ilmaan, mitään helpotusta ei ole tiedossa. Suu rukoilee, sydämessä rukous on puristunut möykyksi eikä pääse ulos. Isän tahto tuntuu pilkalta ja luottamus julmuudelta.
Tämä päivä on vain elettävä, vaikka huomisesta on tulossa pelottavasti samanlainen ja ylihuomisesta ja seuraavasta päivästä,eikä valoa näy, vaikka kesä tulee kuitenkin, mutta ehkä vain muille.

Käden töitä

Tämä kevät on ollut kokeilujen aikaa. Öljyväreillä olen vähän sutannut ja nyt on vuorossa akvarellit. Akvarelleillä en oikein ole saanut vielä mitään aikaiseksi ja nämä öljyvärityötkin ovat sellaisia harjoitelmia ja tarvitsevat vielä lisää väriä, mutta minun on yleensäkin vaikea päättää milloin työ on valmis ja vaarana on vielä suurempi suttu. Akvarellin voi aina rutata ja aloittaa puhtaalla paperilla, mutta hyvä paperi on senverran arvokasta, että mietin kyllä ensin mitä kannattaisi yrittää maalata.





Tuntuu kuin olisi kiire näiden askartelujen kanssa. Keramiikka on nyt lopuillaan tältä keväältä ja viimeiset työt haen poltosta ensi viikolla.
Puumaalaukset tein lähetyssoppeen myyntiin. Minulla oli muutamia pikkuisia tarjottimia kotona valmiina odottamassa maalausta ja yhtenä iltana sain inspiksen maalata niihin kukkia. Eihän ne kummoisia ole, mutta ottivat seurakunnassa mielellään ne vastaan. Kaipa ne voi laittaa vaikka arpajaisiin.
Keramiikaa olen tänä keväänä tehnyt ahkerasti, lähinnä näitä "kiemuroita", ikkunoita ja ovia. Minusta on mukava etsiä esim. huonekaluista puuleikkauksia ja toteuttaa sellaiset sitten savesta. En oikein tiedä mihin näitä voisi käyttää, kai ne voisi laittaa vaikka seinälle tai oven päälle.

Kirpputorilöytöjä

Minulla oli keskiviikkona vieras entisestä kotikunnasta. Sain tuliaisiksi upeat pikkuruiset maustepurkit, jotka heti löysivät paikkansa keittiön hyllyltä. Vieraani kanssa kävimme kirpparilla ja lounaalla, oli oikein mukava ja virkistävä päivä.
Lehtiteline eteisen seinään oli aikaisempi löytöni samalta kirpparilta.



Pieni reikäommelliina



Tarjotin tammikehyksissä



Upeaa ristipistoa

Torstaina päätimme tuttavani Sirkan kanssa ajella Pietarsaareen kirpputorikierrokselle, mutta Luodossa painoimme jarrua mukavan pienen putiikin ja kirpputorin kohdalla. Ystävällinen emäntä keitteli kahvit ja tarjoili ihanaa omppupiirakkaa.
Puoti oli mitä suloisin nalle-puoti. Löytyi sieltä ihanaisia tekstitauluja, emännän ompelemia, suloisia nukkekoti tavaroita ja upeita nallukoita.
Toisessa rakennuksessa oli kesäinen kirpputori. Hyvää tavaraa ja minusta edulliset hinnat. Aivan varmasti löydän sinne uudestaankin.

Ostin myös kolme ruusukuppia pullavateineen



">

Vanhaa ja kaunista

Vappuaattona ajelimme Kokkolasta Teerijärven suuntaan. Upea aurinkoinen päivä ja minulle uusia maisemia. Luulin Pohjanmaan olevan pelkkää lakeutta, mutta tämän reitin varrella olo oli välillä kuin Hämeessä ajelisi. Oli jopa järviä ja mäennyppylöitä. Erään kylän reunamilla näin jotain sellaista, joka sai hihkaisemaan kuskille pysähtymiskäskyn. Tien varressa seisoi mitä ihanin pieni puutalo, autiona ja hylätyn näköisenä, mutta niin kauniina ja kutsuvana. Oli ihan pakottava tarve hipsiä pihaan ottamaan muutama valokuva. Talon lähelle oli rakennettu varmaankin noin kolme vuosikymmentä sitten "käkikellotalo", sellainen kaksikerroksinen Suomeen sopimaton kummitus, joten varmaankin tämän pienen ihanuuden omistajat olivat halunneet uuden ja uljaan, pienen ja kauniin tilalle.
Usein ihmettelen, varsinkin maaseudulla ajellessa, miten kamalia pytinkejä, edistyksen ja kehityksen nimissä saakaan rakentaa. Miksi ihmeessä vanhoista taloista ei oteta mallia, kun uusia suunnitellaan? Miksi homeiset muovipussitalot, joissa ilmakin vaihtuu koneen avulla, ovat muka parempia kuin vanhat? Johan sellaiset koneet ovat sama asia, kuin itse hengittäisi koneen avulla ja sellaista toivoo itselleen vain pakon edessä. Onkohan vain niin, että mitä enemmän tilaa, tekniikkaa ja uusia "oivalluksi", sitä vauraammiksi ja menestyneimmiksi me tunnemme itsemme.

Tässä ihanuus, katsokaa ja nauttikaa....