Ystäväni soitti ja kysyi: oletko onnellinen?
Lehdessä oli ollut juttu, jossa sanottiin 50% onnellisuudesta tulevan perimästä, 40% asenteesta ja vain 10% olosuhteista.
Krisse Vaaralasta kirjoitti myös onnellisuudesta ja kauniisti kirjoittikin.
Telkussa on kuulemma nyt joku ohjelma onnellisuudesta, mutta sitä en ole nähnyt, kun ei ole telkkaria, mutta kai se nyt aikaan liittyy.
Anna-Kaisa Hermunen kirjoitti Kotimaa-lehdessä otsikolla Onni on ihan vieressä:
-Mitä enemmän kurottelet onnen toiveessa tuohon vallan, rahan ja kuuluisuuden ytimeen, sitä huonovointisemmaksi käyt.Kukaan ei perimmiltään tiedä, mitä ajattelet siinä vaiheessa, kun se viimeinen poistuminen näyttämöltä tapahtuu.
Tämä koulu, jota käymme on antanut meille vaikeimman tehtävän elämässä. Sitä eivät auta tv-ohjelmat, kirjat, eivät terapiat, eivät sukulaiset, ei itsensä tyhjäksi viihdyttäminen. Siinä koulussa olemme ihan yksin täällä maanpiirissä, ja meidän pitää selvitä luokaltamme ihan ominemme. Meidän on mielessämme selviteltävä keitä oikein olemme. Ei auta aviopuoliso, ei virka, ei menestyminen, eivät arvovaltaiset ystävät. Me olemme yksin minuutemme kanssa, ihan lopuksi se on näin.
Seison puolenyön aikaan tupani verannalla. Korkein on paletillaan täyttänyt taivaankannen tähdillään. Siellähän se on -viisaus.
Näitä jään mietiskelemään oman tupani portailla....
3 kommenttia:
Niin totta joka sana.
Mielenkiintoista, että onnellisuuskin olisi periytyvää... Lasten kannalta toivon, että oon onnellinen;) Kyllä mää oonkin. MUkavaa viikonloppua!
Näinhän se Elina on. pitää huomata elämän pienet asiat ja olla niistä onnellinen.Ei tämä elämä tavaralla ja rahalla parane , eikä tule onnellisemmaksi.
Lähetä kommentti