Sähköpostiini oli tullut viesti monien vuosien takaa. En ensin edes muistanut kirjoittajaa, mutta hetken päästä tiesin löytäneeni ystävän, joka oli ollut kateissa yli kolmekymmentä vuotta.
Viestissä hän kertoi elämästään, mutta tärkeintä olivat unelmat. Mitkä niistä unelmista,joista silloin juttelimme,ovat toteutuneet ja mitkä ovat jo haudatut, onko uusia tullut paljon lisää ja onko jokin toteutunut haave osoittautunut kestämättömäksi katastrofiksi. Onko jotain, mistä ei olisi kannattanut edes haaveilla ja onko joku unelma ylitse muiden.
Ystäväni oli laittanut päiväkirjaansa meidän unelmia.Luvallasi nämä nyt tähän kirjoitan.
Näin unelmoi teinityttö-ystävykset vuonna 1975:
( suora ote viestistä)
- ylioppilaaksi ja lastentarhanopeksi ja opettajaksi mahdollisimman pian
- naimisiin "vanhana", noin 25 vuotiaana
- kolme tai neljä lasta, joilla on hoitaja kotona
- naimisiin kouluaikaisen ihastuksen kanssa
- omakotitalo kaupungissa
- koira ja kissa
- mahdollisesti jokin työpaikkaromanssi
- varakas mies
- harrastuksena musiikki ja taiteet
- kesämökki ja ulkomaanmatkoja
Kuinka hassuilta nuo tyttösten unelmat nyt tuntuvat, mutta muistan kuinka tosissaan me niitä pohdimme. Mietimme mikä olisi parasta ja mistä kannattaisi unelmoida. Muistan myös meidän pohtineen sitä, miten toteuttaisimme vanhempiemme toiveita. Meillä oli kummallakin hyvin vaativat vanhemmat ja siksi heitä ei kai voinut ohittaa unelmissakaan.Nyt kolmekymmentäneljä vuotta myöhemmin kerroit mitä sinun unelmillesi oli tapahtunut ja minä kerron miten minun haaveilleni on käynyt.
Sinä olet opettaja ammattioppilaitoksessa ja minä sairaseläkkeellä oleva lastentarhanope. Ammatin ihanuus karisi jo hyvin aikaisin meillä molemmilla, mutta saimme sentään valmistua haaveidemme ammatteihin. Liekö siinä kuinka paljon vanhempien unelmaa ja ehkä painostustakin, mutta tyytyväisiä valintaan kuitenkin olemme molemmat.
Avioliittoon sinä et ole tähän mennessä mennyt ja minä menin jo 21-vuotiaana "vanhana".
Sinulla on yksi aikuinen poka, teinirakkautesi kanssa ja minulla kaksi aikuista tytärtä. Kummallakaan ei ole isoa perhettä, eikä koskaan ole myöskään ollut varaa palkata hoitajaa kotiin.
Sinun suuri nuoruudenrakkaus kesti perheeksi asti ja vielä lapsen syntymän jälkeenkin monta vuotta.Minun teinirakkauteni loppui lukiossa, enkä silloista ystävääni ole nähnytkään muutamaa pikaista kadulla kohtaamista lukuunottamatta.
Minä asun pientä, vanhaa taloa kaupungissa, mutta olen muuttanut monia kertoja ja asunut erilaisissa paikoissa. Sinun pieni kotisi on kerrostalossa pääkaupungin laitamilla, etkä tähän mennessä ole saanut kasvimaatasi.
Minulla on nyt koira. Sinä et kuulemma halua mitään elukkaa.
Työpaikkaromansseista ei puhuta mitään, mutta mainitsen, että minulla ei ole ollut työpaikkaa kolmeentoista vuoteen.
Minun rakkaani on köyhä ja sinä olet tallä hetkellä sinkku, joten se niistä varakkaista miehistä.
Minun harrastuksiini kuuluvat kuvataiteet, mutta musiikista en ymmärrä juuri mitään.
Sinun haaveesi ulkomaanmatkoista on toteutunut. Olethan asunutkin vuosia ulkomailla ja seikkaillut milloin missäkin päin maailmaa.Minä taas en ulkomaille edes halua, minulle riittää tämä Pohjanlahti ja kaukomatkan voin tehdä Suomenlahdelle, jos haluan.
Ehkäpä osa unelmista vieläkin voi toteutua ja ne jotka eivät ole toteutuneet, eivät tunnu edes kovin tärkeiltä. Tärkeää on kyky unelmoida ja haaveilla, elämä kulkee omaa rataansa ja vaikka valinnoillamme vaikutamme asioihin, suurimman osan määrää kuitenkun johdatus ja kaikki on tapahtunut meidän parhaaksemme.
Kiitollisina muistelen mennyttä ja luottavaisena katson tulevaan.
Ihana lahja oli, kun sain viestisi, rakas ystävä.
Teille kaikille blogiystäville heitän haasteen: miten haaveesi ovat toteutuneet.
11 kommenttia:
Niin haikeansuloisia ovat aina varhaisvuosien unelmat. Vaikka kaukana olen vielä eläkevuosista, niin toisita unelmista täytyy oppia luopumaan, surutyönkin kautta. Toiset unelmat kirvoittavat naurunpyrskähdyksiä nykyisin. Ehkä lempeän hymynkin omalle itselleen.
-Mutta minkä lahjan olet saanut! Takaisin ihmisen, jonka kanssa olet haaveitasi jakanut!
Ihana postaus ja mukavaa että olet löytänyt vanhan ystävän.
Minä taidan ottaa haasteen vastaan ja joku päivä miettiä nuoruus unelmia ja miten niiden kanssa on käynyt--
Ai että kun oli mukava postaus :)
Ihanaa kun löysitte ystäväsi kanssa toisenne.
Ihana tuo unelma luettelo :))) Itte en ole tuollaista tehnytkään, mutta hyvin tuon voisi omakseen (ammattia lukuunottamatta) itselleen ottaa ;) Ja miettiä kuinka on mennyt :D
Olipa ihana postaus! Tuo työpaikkaromanssi oli aika kiva ;)) Hieno juttu että löysit uudelleen vanhan ystäväsi...
Voi mikä ihana yhteyden otto ja postaus!
Hei, Kiitos sinulle tarkoista ja hyödyllisistä ikkunan kunnostus ohjeista blogissani, otan ne talteen visusti. Niin ne haaveet ja unelmat kantavat meitä..jotkut loppuvat alkuunsa ja jotkut muokkaantuvat elämän varrella. Oikein hyvää viikonloppua!
T. Mimmuli
Aina hienoa löytää kauan kadonneita ystäviä. Pakko tunnustaa että itselläni on liian moni ihminen jäänyt matkan varrelle, mutta onneksi edes muutaman olen löytänyt uudelleen nykyteknologian ansiosta.
Postauksesi pisti minut todella miettimään että millaisia unelmia minulla oli lapsuudessa/nuoruudessa, mutta kovin montaa ei tule mieleen. Ehdin jo aikuiseksi asti ennen kuin yhdeksi haaveeksi tuli joskus kokeilla ulkomailla asumista, ja ainakin se haave on toteutunut :-)
Muistan lähinnä mistä EN unelmoinnut ja sille listalle kuuluvat esim. kirkkohäät ja lapsikatraat. Taisin elellä aika paljon "siinä" hetkessä enkä hirveästi miettinyt tulevaisuutta pitkällä tähtäimellä. Unelma-ammatitkin vaihtuivat nopeaan tahtiin :-) Unelmoin tosin rakkaan elämänkumppanin löytymisestä, ja se unelma on toteutunut :-)
Mitä ihanaa luettavaa! Haaveenne ovat suloisia ja silti realistisia. Upeaa saada kuulla, miten ne ovat toteutuneet.
Harmi, etten itse muista mitään teiniajan haaveitani.
Itsekin löysin taannoin vanhoja päiväkirjojani. Hauska oli lukea lapsuuden ja nuoruuden unelmista. Muutama on toteutunut, mutta melko haihattelua osa unelmista oli, joten niillä ei niin väliäkään :P.
Varmaan hieno tunne kun vanha ystävä otti yhteyttä!
Kiva kun kävit kylässä Kivimäessä :) Olen kanssa ottanut viimeaikoina yhteyttä lapsuuden ystäviini kai se on tämän iän tuomaa, että lapsuusjutut tulevat mieleeni. Yhdeltä lapsuuden ystävältäni halusin pyytää anteeksi, kun olin ollut hänelle välillä tosi huono ystävä. OLI IHANAA SAADA ANTEEKSI, KUN YSTÄVÄNI SANOI, ETTÄ KAIKKI ON ANTEEKSI ANNETTU <3
Kaunis unelmien postaus...pitkä ja mieleenpainuva, itselläni on aina unelmia, viis siitä toteutuuko en kai sit niin tosissani olekkaan niiden kanssa, tai siis ovat unelmia, mutta vaihtuvat aina silloin tällöin ja toisinaan en muistakkaan mitä olen unelmoinut...pieniä sellaisia kauniita asioita ja ovat kyllä oikeastaan toteutuneetkin...mutta kyllä unelmointi on ihanaa, vaikka ei sitten toteutuisikaan koskaan, tai sit joskus ne toteutuu, jos oikein uskoo, huh tulipa pitkää pötkylää...otahan selvää.
Mukavaa iltaa unelmoiden...joka tapauksessa on kaunista.. täällä vettä sataa ja tulee..punaiset omenat puissa ja sadepisarat ikkunoissa, kohta ulos cacille ja picille!
Lähetä kommentti