lauantaina 23. toukokuuta 2009

Puutarhaunelmia











Tämä viikko on ollut elämäni tähänastisista raskain.
Olen saanut teiltä monta hyvää, kannustavaa ja rohkaisevaa viestiä ja olen niistä kiitollinen. Perheemme puolesta on rukoiltu ja monta pyyntöä on mennyt Isälle, sekä tuntemattomilta, että tuntemiltani ihmisiltä. Olen saanut kokea, että rukous kantaa, silloinkin kun en itse ole jaksanut edes rukoilla.
Blogiystävä lähetti tänään viesti ja runon, tässä se teille kiitokseksi ajatuksistanne ja viesteistänne ja rukouksistanne.


Joskus elämän on mentävä rikki,
että osaisi taas kunnioittaa ehjää elämää.

Joskus on syötävä kaurapuuroa,
jotta lihakeittokin maistuisi hyvältä.

Joskus on herättävä sateiseen aamuun,
jotta voisi taas herätä auringon säteisiin.

Elämä muistuttaa meitä hyvistä hetkistä,
antamalla välillä myös huonoja hetkiä.

Älä anna periksi.... kaikki kääntyy hyväksi.


Tänään on ollut parempi päivä. Kävin puutarhalla,maalasin aitaa,lenkkeilin Alman kanssa ja istutin perennoja pieneen kukkapenkkiini.
Elämä kantaa sittenkin...KIITOS

17 kommenttia:

malla kirjoitti...

elina,ihania kuvia!!
mäki oon tänä keväänä laittanu pelargonioita,ruusuja ja murattia.
muistan sinua edelleen rukouksilla!<3
kukka-astiasi ovat aivan hurmaavia:)

tinttarus kirjoitti...

Aivan ihastuttavia kukka-asetelmia, Elina!!!!!
Rukouksen voima kantaa. ISä kuulee lausumattomatkin sanamme. Hän kuulee. Hän välittää.
Hän jaksaa, vaikka itse väsymme.
VAloisia aatoksia ja voimia sinulle, ystävä!

jaana kirjoitti...

Olet sinä sisukas!
Kauniita kukka-asetelmia ja kiviä :)
Kiva päästä pihaasi taas jossain vaiheessa näkemään!
Voimia!!!

elina kirjoitti...

Kylläpä on kamalia kuvia, kukat ja purkit ovat kivoja, mutta tämä kuvaaja voisi kyllä hieman harjoitella, koskapa kukista puuttuu joko latvat tai purkista pohja. Päivi kirjoitti blogissaan ettei kuvat onnistu, kun on liian aurinkoista, ehkäpä tämäkin on sitä, eihän kameran läpi kunnolla edes näkynyt mitä kuvaa ja tulos on sitten sen näköinen.

Sussi kirjoitti...

Puhutteleva runo.

Kuvat ovat ihania, en edes huomannut että niistä puuttuu latva tai jokin muu osa, luin sen vasta kommentistasi.

Mukavaa päivää ja voimia

T. Sussi

Krisse /Vaarala kirjoitti...

Kauniita asetelmia kesäkukista...kyllä mieli ilahtuu noita katsellessa...
Mukavaa kun on parempi tilanne...hyvää sunnuntaita toivottaa krisse

Krisse /Vaarala kirjoitti...

Höpsistä...minä en ainakaan huomannut moisia juttuja kuvissasi...katso kaikkea lempeällä silmällä...:-))

Mari kirjoitti...

Ihania kukka-asetelmia <3 Tosi kauniisti olet laittanut kukat esille... Aurinkoisia päiviä sinulle!

sariw kirjoitti...

Tosi kivat kuvat ! Ihastelin noita kauniita ja erilaisia kukka-astioitasi. Ne ovat sitten upeita, noiden kukkien kanssa. Ja kannu pöydän alla on veikeä.

Kuvissako muka jotain vikaa, en minä huomannut mitään. Nehän ovat kauniita.
Ei kaikkea tarvitse näyttää, voi jättää jotain katsojan mielikuvituksenkin varaan ... :)

mimmuli kirjoitti...

Ei täälläkään ole yhtään hassumpia ihanuuksia=)) Onneksi siibvet kantavat vaikka välillä olemmekin ilman ilmaa niiden alla...tiesitkös kun kurki haavottuu niin kaksi kurkea lentää sen vieressä saattaen sen maahan asti ja jävät sen luo. Voimia ja taivaan iskän viisautta asiohisi oliva ne sitten mitä tahansa.

elina kirjoitti...

Kiitos taas kommenteista. Kuule Jaana, kyllä sisua olisi tarvittu paljon enemmän kuin mitä minulla on.
Kannu pöydän alla???? Piti mennä oikein kurkkaamaan mikä siellä on ja olihan siellä kannu. Minun tekemäni keramiikkakannu, johon kerään kuihtuneet kukat ja nypin orvokit, joten tarpeellinen tavara.
Kyllä minäkin pidän noista sukulaistätien navetasta löydetyistä hylätyistä astioista, nyt ne saavat uuden elämän pihassani.

Elsa kirjoitti...

Kauniisti olet laittanut kukkia esille, tuo ruosteinen maitotonkka on aikas hurmaava juttu, ja kivet sopivat hyvin puutarhaan.

Lankarullista, olen niistä kiinnostunut. Kovastikin. Laitatko minulle meiliä: elsass@luukku.com, niin jutellaan lisää.

Lämpimin terveisin,
Elsa

Lennu kirjoitti...

Taivas miten kauniita asetelmia pihassasi on...kattila on söpö kivikolla ja ruosteinen maitotonkka...ihan kaikki.

Aurinkoisia päiviä Sinulle!

Vuokko kirjoitti...

Voi Elina, kun sanat eivät meinaa riittää näiden postausten kommentoimiseen... Jotain ikävää on kai tapahtunut, mutta josta toivon mukaan olet selviämässä <3

Kauniita asetelmia, tykkään etenkin tuosta rautajalkaisesta pöydästä, onkos se ollut edellisessä elämässään ompelukone?
Odottelen haastepostaustasi, tänne sen aioit ottaa... :) Niin ja jos onnenpisarat sulkeutuu uudelleen, saat sinne kutsun, sen lupaan... Toivon vain, ettei sitä tarvitsisi sulkea.

elina kirjoitti...

Kiitos taas teille kaikille kommentoijille. Elsalle on pakattu lankarullia, ne lähtevät huomenna.
Kiitos Vuokko sanoistasi ja mukava jos kutsut blogisi lukijaksi, mutta toivottavasti sitä ei tarvitse sulkea.
Lennu hei, kyllä meidän pihasta on vielä söpöys kaukana, mutta ehkä vähitellen saan pienestä pihastani kauniin. Ensimmäinen työ on maalata piharakennuksesta puolet, toisen puolen maalasimme lauantaina.
Tänään kävin kirpparilla, mutta niistä sitten joskus myöhemmin.

*Katinkainen* kirjoitti...

Kun viimeksi kävin täällä,
oli meikätytön siipi totaalisesti maassa~aivan niinkuin sinunkin!!!
Minun siipeni saivat tuulta alleen viikonloppuna ja nyt taas kevein siivin liitelen yläilmoissa kiitellen...<3<3<3
En lentelisi,
jos TaivaanIsä ei olisi minua kertakaikkiaan nostanut ylös!!!
Kiitos kuuluu yksin hänelle!!!
Ja nyt sitten katson,mitä Hän on ajatellut pikkiriikisen putiikkini suhteen....=O)
Hänen juttunsa~minä olen vain Hänellä töissä!!!=O)
Lopuksi vielä rutistus ja hyviä tuulia myös tännekin!!!!

marjamatilda kirjoitti...

Kiitos sattuvasta runosta! Siunattua Suvea Sinulle!