keskiviikkona 20. toukokuuta 2009

Elämää, vain pientä elämää




Joskus elämä näyttää sellaisen puolen itsestään, ettei aiemmin tiennyt sellaista olevankaan. Äkkiä olen sen todellisuuden sisällä, joka on outo, pelottava ja ahdistava. Huomaan herääväni joka aamu tavalliseen tapaan, teen aamutoimet konemaisesti, en muista mitä olen tehnyt ja millään aiemmin tärkeällä asialla ei tunnu olevan mitään väliä.
Joku on ampunut minua sydämeen, joku on ajanut kuormaajan rintani päälle ja minulle on unohdettu kertoa miten pitää hengittää. Kädet tärisevät, kirjoitukseeni tulee paljon virheitä ja puhun sekavia. Olen kadottanut tunteet ja minusta on tullut kone. Huoli on kasvanut suureksi pilveksi, ilma on ahdistavan kuumaa ja hapensaanti vaivalloista. Myrsky ei kuitenkaan puhkea, sade ei tuo raikkautta, eikä tuoksuja ilmaan, mitään helpotusta ei ole tiedossa. Suu rukoilee, sydämessä rukous on puristunut möykyksi eikä pääse ulos. Isän tahto tuntuu pilkalta ja luottamus julmuudelta.
Tämä päivä on vain elettävä, vaikka huomisesta on tulossa pelottavasti samanlainen ja ylihuomisesta ja seuraavasta päivästä,eikä valoa näy, vaikka kesä tulee kuitenkin, mutta ehkä vain muille.

14 kommenttia:

tinttarus kirjoitti...

Kuulin eilen töihin ajellessa Radiodein aamurukouksen, joka nyt tekstiäsi lukiessa muistui mieleeni. Hän sanoo olevansa tie, totuus ja elämä. "RAkas Jeesus, kun minun tieni tuntuu päättyvän umpikujaan, totuus tuntuu suhteelliselta ja elämässä on kiviseinä vastassa, löydä Sinä minut!"
HAlaan sinua lämmöllä. Siunausta ja ilon löytymisen voimaa-antavaa vaikutusta elämääsi toivon.
Elämä antaa, mutta myös ottaa.
Kulje luottaen eteenpäin....

marjamatilda kirjoitti...

Yhdyn edellisen kommenttiin täysin!
Kaikella on tarkoituksensa, usein huomaamme sen vasta myöhemmin!
Siunausta ja voimia löytää keväinen ilo elämääsi!

malla kirjoitti...

eikä meiän pienten ihimisten tarvi aina jaksaakkaan,ja ihanaa on tietää,että silloin ku ite ei jaksa olla,ei rukoilla, ei yhtään mitään,niin taivaan isä kantaa ja jaksaa ja Hän onneksi tietää ja tuntee meiät,ilman että meiän tarvii esittää mitään. ollaan vaan Hänen hellässä huomassa ja annetaan Hänen meitä hoitaa.
siunausta päiviisi!<3

Mari kirjoitti...

Voimahali sinulle <3

MariaK kirjoitti...

Rannan hiekassa kulkivat kahdet jäljet. Myrskyn kohdalla toiset katosivat. Kysyin, miksi et, Isä, ollut rinnallani vaikeina aikoina, miksi jätit minut yksin kulkemaan.
-En jättänyt sinua yksin. Minä kannoin sinua silloin sylissäni, Hän vastasi.

Suuren suuri halaus, hellä rutistus ja paljon Voimaa sinulle, Rakas Ystävä.

Olet luova ja älykäs ihminen. Etsi jostain itsellesi hetki luonnoskirjallesi ja anna tunteiden juosta. Älä patoa, älä vaikeinakaan hetkinä kaikkea sisällesi. Ja muista, me olemme täällä ja sähköpostien päässä!

jaana kirjoitti...

Voimia sinulle, ystäväni! Ja kun et jaksa niin anna itkun tulla!

Krisse /Vaarala kirjoitti...

..Tälläisiä päiviä elämässä on...toisilla suurempia murheen alhoja, toisilla pienempiä..aina ne tuntuvat sielussa ja sydämmessä yhtä raskaalta.

Ajatuksen siivin tulen luoksesi ja halaan sinua ja valan sinuun voimaa. Minulla on voimaa antaa muille..ei aina ole ollut mutta nyt on.
Parempaa ensi viikkoa..toivottaa ystäväsi Krisse

*Katinkainen* kirjoitti...

Toisinaan on irrotettava langat käsistään...
Kun oikein ahdistaa ja pommitus on liian suuri,on hyvä päästää irti.
Nostaa kädet ylös ja luovuttaa!!!
Antaa luvan murtumiselle,hajoamiselle,rikki menemiselle...
Nähdäkseen,että sen jälkeen taakka on kevyempi,taivas selkeämpi,ajatukset seesteisempiä...
Ja Isä vieläkin vierellä~hymyillen!!!
Me kannamme liikaa...
Me venymme liikaa...
Me taistelemme liikaa
ja kuitenkin vähäisempikin riittää...meille jotka uskomme kautta,tähden,johdosta,
olemme muka paljon vahvempia kuin muut.....
Ei meidän tarvitse~ja kuitenkin RAKKAUS riittää,kestää,jatkuu,
IKUISESTI!!!!
Ole rauhassa juuri noin mitä olet!!!
Aamu saapuu kuitenkin,
pimeimmänkin yön jälkeen!!!
Vaikka siltä ei aina tuntuisikaan....
Ole rauhassa....särkyneenäkin!!!
Sekin olotila on otollinen~jollekin!!!!
Lähetän sinulle suukkosen poskelle
ja sanoa:hyvä siitä tulee!!!
Kaikella on aikansa!!!
Et sinä yksin ole ja Isä tietää mitä tekee ja Hän ei tee mitään turhaa...<3<3<3<3<3<3<3

Riitta-Maria kirjoitti...

Elämä tuntuu välillä juuri tuolta...Mutta pimeimmässäkin laaksossa ja surujen suolla Hän on vierelläsi, ei koskaan hylkää eikä jätä. Kuljettaa sinua läpi myrskyjen valoa kohti.
Voimia ja haleja sinulle!<3

Sussi kirjoitti...

Voimia, enkelit kanssasi

Niina kirjoitti...

Enpä osaa muuta kuin toivoa sinulle rutkasti voimia.

Lennu kirjoitti...

Muistankohan nyt kommentoida kaikkia mitä aioin - huomasin pienen kuvan jossa otsikkona oli koti - ihanan sininen ovi. Tykkään sinisestä kamalasti.

Tarjottimesi ovat tosi kauniita, kelpaa kannella kesäkaffet pihamaalle. Nuo tekemäsi savityöt ovat hauskoja. Niitähän voisi laittaa vaikka oven/ikkunan karmin päälle. Seinälle ja valaista ne jotenkin, että tulevat vieläkin paremmin esille. Ne ovat hurjan nättejä.

Kiitos sinulle kauniista sanoista pihamaastamme. Ajattelen sinua lämmöllä.
Enkeleitä Elina sinulle!

MariaK kirjoitti...

Käythän blogissani, siellä on sinulle jotain...

TeeKoo kirjoitti...

Halaus sinulle!!!

Tuli tässä mieleeni eräästä laulusta (liekö Pekka Laaksosen laulu, en ole varma) sellainen kohta jossa sanotaan: "..mikään vaihe ei voi mennä hukkaan, kyyneleetkin puhkeavat kukkaan, aika kutoo suurta salaisuutta, kivun kautta Jumala luo uutta.."

Sinua siunata tahdon...jos olet väsynyt työstä, tai levottomasta yöstä...