Juhlapäivä: Reetalla ja Runebergillä

Sain odotetun ja kaivatun lahjan, pienen suloisen tyttövauvan, kaksikymmentäseitsemän vuotta sitten.
Reetta Johanna oli jo lapsena vakava, rauhallinen ja harkitseva. En muista koskaan nähneeni häntä raivosta kiljuvana kiukuttelijana. Reetta kiukuttelikin rauhallisesti. Kun pikku-sisko raivosi ja huusi pää punaisena, suuttunut Reetta istui rauhassa oven takana ja piirsi oveen kauniin maiseman puineen ja jänöjusseineen.
Reetta viihtyy hyvin sekä kavereiden kanssa, että omissa oloissaan. Yksin ollessaan hän järjesteli tavaroitaan, maalasi, muovaili ja askarteli. En muista hänen koskaan särkeneen tavaroitaan, tai esim. repineen kirjojaan. Jopa kaksivuotiaana saamansa posliiniastiat ovat vieläkin tallessa ja ehjänä.



Noista ajoista on jo kauan ja nyt sain lähettää onnittelukortin upealle naiselle, joka tuntuu löytäneen oman alansa ja oman tapansa elää.
Reetta on yo-kirjoitusten jälkeen opiskellut taidekoulussa ja sen jälkeen puualan artesaaniksi. Tämä puuseppä on löytänyt tiensä teatteriin ja viihtyy tarpeistonvalmistajana ja,-hoitajana.
Ihmeissäni kuuntelen hänen harrastuksistaan, nukkekodin rakentamisesta, valokuvaamisesta ja kaikkein tärkeimmästä, Olga-koirulaisesta. Kuinka kummassa olen voinut saada tuollaisen upean tytön.

Reetta rakas, paljon onnellisia päiviä sinulle.