Äijä-papan tarina

Äitini iso-isä, äija-pappa, kuten he karjalaisittain häntä kutsuivat, syntyi 1870 Mikkelin lähellä, Lokosen kylässä.
Perhe oli iso ja köyhä, joten pikkuinen Augusti lähetettiin jo 6-vuotiaana pietariin kisällioppiin. Hän vietti vuosia Pietarilaisen suutarin oppipoikana ja kisällinä. Mestarikirjan hän sai kahdentoista oppipoika-ja kisällivuoden jälkeen.
Suomea hän puhui huonosti ja yhteydet Suomeen olivat vähäiset. Hän kävi kuitenkin joskus Suomessa ja näillä matkoillaan tapasi yöpyä Uudella kirkolla Tiupan talossa.
Tiupan talosta hänen matkaansa tarttui Eedla, nuori, ylpeä ja sivistynyt tyttö. Tämä Eedla osasi lukea ja kirjoittaa, hän oli hyvä pitokokki ja taitava ompelija, hän toimi tuomarin kirjurina ja otti osaa sekä näytelmäpiiriin että muihin yhteisiin asioihin.

Äija-papan perhe asettui Uudellekirkolle. Eedla synnytti neljä tyttöä ja yhden pojan. Poika kuoli jo vauvana ja Mirja-tyttö kuusivuotiaana.
Eedla ompeli vaatteita, onpa hän ommellut Ida Ahlbergillekin, oli pitokokkina ja kun kylään tuli puhelin, hän toimi sentraalisantrana.
Eedlalla ja tytöillä oli kaunis kamari asuttavanaan ja paljon työtä oli tehtävä toimeen tullakseen.

Augusti kierteli tekemässä suutarintöitä. Hän kulki taloissa ja valmisti kenkiä. Kotona käydessään nukkuikin keittiön penkillä, Eedla ei häntähuolinut. Kamariin ei ollut asiaa, hulivilipoika Augusti kun saattoi jäädä pitkäksikin aikaa tekemään isojen talojen naisille nappakenkiä.Ja kotiinpaluu tapahtui jäätävissä tunnelmissa.
Tämä isoviiksinen, iloinen suutari asui kaksi vuotta Terijoella jonkun naisen luona, kävi välillä kotona ja lähti taas. Krimilläkin hän vietti aikaansa erään venäläisen aatelisnaisen rattopoikana.

Kun ikää karttui niin reissut vähenivät ja hän viipyi pitempiä aikoja kotona keittiössä, välit vaimoon eivät koskaan parantuneetja Eedla-rouva halveksi miestään.

Tyttäret aikuistuivat, menivät naimisiin ja saivat lapsia. Sota syttyi ja Uudeltakirkolta oli lähdettävä. Koko perhe, naiset ja lapset, kera Eedla-mummun ja äijä-papan, asettuivat Hämeenlinnaan Kerttu-tyttären pieneen taloon. Eedla ei halunnut asua Augustin kanssa vaan muutti Riihimäelle toisen tyttären perheeseen, Augusti jäi Kertun perheen keittiöön asumaan.
Äijä-pappa oli lastenlasten suosiossa, kiltti ja leppoisa, kulki nuuskarasiansa kanssa pihamaalla ja puhui venäjää. Kun hän kiihtyi tai riiteli, hän unohti suomen kielen, hän näki myös unet venäjäksi.
Pikkuhiljaa hän alkoi dementoitua, eikä tuntenut enää vaimoaankaan. Kysyi vaan, kuka sie oot, kun Eedla tuli häntä tapaamaan. Lopulta hän oli niin vaikea hoidettava, että hänet laitettiin vanhainkotiin.
Augusti kuoli 82- vuotiaana, vuonna 1952 ja hänet haudattiin Hämeenlinnaan. Vaimonsa Eedla ei halunnut tulla haudatuksi samaan paikkaan.

Minua on aina kiehtonut tuon hurmaavan hulivilin elämä ja usein kyselinkin hänestä mummultani Kertulta.Nyt tuon tarinan myös teille, palan historiaa ja erään suutarin elämää.