Satunnaisia asioita

Vastaa haasteeseen, joka on tullut minulle useita reittejä. Tarkoitus on kertoa satunnaisia asioita minusta itsestäni.
Lähetän haasteen teille kaikille, joita tämmöinen postaus kiinnostaa. Minä itse pidän näistä haasteista, niihin on mukava vastailla. Joten laittakaahan listalle kuusi satunnaista asiaa elämästänne. Erityishaaste Marjalle, metsän reunaan.

Minun elämässäni tyttäret ja mies, minun pieni perheeni, on minulle aina asia numero yksi. Ylihuolehtivana kietoudun kuin liaani läheisiini ja varmasti tukahduttaisin heidät, jos he eivät olisi keksineet keinoja selviytyä kanssani. Minäkö omistautuva ja omistava, en suinkaan!!!

Minulla on sisäinen pakko tehdä asioita käsilläni. Jos haluan jotain uutta, mietin ensin, voisiko sen tehdä itse tai teettää miehellä. Saan vieroitusoireita, jos langat, siveltimet, värit, savi yms. ovat pitkään pois ulottuvistani.

Ms-tauti ja diabetes kulkevat myös mukanani. Näistä seuralaisista luopuisin mielelläni, samoin kuin piikitettävistä lääkkeistä. Luin jostain ms-tautia sairastavan kuvauksen omasta taudistaan ja tunne itselläni on aivan sama, joten tässä on:
-Ennen sattui ja tapahtui, nyt ei tapahdu, mutta joka paikkaan sattuu.
-Kahdesti yössä tarkoittaa vessa reissuja, eikä kaksi aina riitäkkään.
-Ajatukset karkaavat, olisi tosi kiva, jos tulisivat joskus takaisinkin.
-Joka paikkaan koskeen ja se mihin ei koske ei myöskään toimi.
-Olo on kuin rilluttelun jäljiltä, vaikka en ole pirtistä poistunut.

Inhoan kaikenlaista ryhmäliikuntaa. Joudun käymään fysioterapiassa, mutta onneksi en käy ryhmässä. "Naisvoimistelu" ja kaikenlaiset spinningit saavat minut voimaan pahoin, vaikka vain näkisin mainoksenkin.

En käy kiertelemässä ostosparatiiseja, pidän pienistä putiikeista, enkä myöskään mielelläni ole kaupungilla ruuhkaisina aikoina. Yleensäkin vältän kaupungille menoa aina kun voin. Laitan miehen mukaan ostoslistan, niin ei itse tarvitse lähteä edes ruokakauppaan. Torilla käyn kuitenkin mielelläni.

Istuskelen mielelläni ulkona varjossa ja käyn kävelyllä koiran kanssa, hiljaiseen tahtiin ja keppi mukanani. Kävelen jo pelkästään siitä ilosta, että taas voin käydä kävelyllä ilman pyörätuolia tai sähkömopoa.

Käyn myös mielelläni kirkossa, seuroissa ja muissa seurakunnan tapahtumissa. Uudessa kaupungissa ne ovat paitsi paikka sanan kuulemiselle, myös paikka tutustumisille ja uusille ihmissuhteille. Koko ikäni olen ollut mukana partiossa, mutta nyt kunto on huono ja väsyn helposti, joten nuorisotyö on saanut jäädä nuoremmille.

Tulihan näitä asioita, ei mitään kummallista, mutta minun elämässäni mukana kulkevia satunnaisuuksia.