Lapseni pienoinen, tänään 24- vuotias

Mistään muusta en niin hyvin näe ajan kulumista kuin lapsen kasvusta.
9.1.1985 syntyi Hyvinkään keskussairaalassa upea, reipas tyttö. Tyttö, joka nukkui jo sairaalassa ensimmäisen kymmenen tunnin yönsä, eikä valvottanut vanhempiaan kotiuduttuaankaan. Vanhempien valvottamiset tulivat vasta paljon myöhemmin.
Martta on tomera, päättäväinen ja tulisieluinen, hän tekee mitä on päättänyt ja jo pienenä Martta omaksui sosiaalisen luonteen ja vahvan oikeustajun. Epäoikeudenmukaisuus saa neidin vieläkin suuttumaan.



Nyt minun kuopukseni on jo aikuinen, enkä mitenkään voi käsittää miten nopeasti lasteni lapsuus meni. En varmaankaan osannut tarpeeksi nauttia siitä ajasta, vaan olin väsynyt ja tyytymätön. Oli paljon työtä ja usein sanoin: kohta, kohta, ei nyt ole aikaa. Ja nyt olisi aikaa, mutta lapsuus ei odota, ei odottanut minuakaan. Jotenkin sitä kuvitteli, että aikaa olisi huomenna, ensi viikolla, kunhan tämän olen tehnyt, kunhan vain vähän kasvat, kun vähän helpottaa, mutta ennen kuin oikein ehdin tajutakaan tulivat rippijuhlat ja valmistujaiset, sitten huomasinkin ripustavani verhoja lapseni omaan kotiin.
Minun lapseni pienoinen on aikuinen upea nainen, tekee työnsä ja hoitaa asiansa, on sosiaalinen, iloinen ja määrätietoinen. Martta on monien vaikeiden asioiden kautta kasvanut vastuuntuntoiseksi ja hyvin empaattiseksi nuoreksi naiseksi.
ONNEA SINULLE MARTTA.