Hyvää itsenäisyyspäivää

Minä olen tottunut juhlistamaan itsenäiusyyspäivää jo lapsena. Isäni oli upseeri, (samoin pappani,) joten tuo päivä tiesi monenlaisia velvollisuuksia hänelle.
Oli tietysti paraati, jota koko perhe oli katsomassa, vastaanotto ja juhlat upseerikerholla, sekä tietysti kynttilöiden polttaminen ikkunalaudoilla.
Iltapäivällä seurasin tiiviisti äidin valmistautumista illan juhliin. Iltapuku oli usein hänen itsensä ompelema ja hiukset olivat isolla korkealla kampauksella. Taisipa joskus siinä kampauksessa olla jonkun toisenkin tukkaa, kaikenlaiset lisäkkeet kun olivat silloin muotia. Äiti laittoi hiuksiinsa kultahilettä, joka kiinnitettiin hiuslakalla. Minä kutsuin sitä "valosaaniksi" ja se oli minusta ihanaa.
Isän valmistautuminen paraatiin oli ihan yhtä mielenkiintoista. Saapashousut, joissa oli punaiset raidat sivuissa, vyö "rähinäremmi"ja tietysti hieno kadetin miekka. Kunniamerkit oli kiillotettu, samoin vyön solki, mutta kaikkein jännittävintä oli katsoa saako isä saappaat jalkaansa itse. Saappaat olivat tiukat ja varret menivät säärtä myöten ja taisi siinä jokunen ärräpääkin päästä niitä jalkaan laittaessa. Saappaat sai kyllä pois jalasta, kun oli semmoinen puinen saapasrenki apuna.
Kouluikäisestä viimevuosiin saakka minun juhlintaani on kuulunut partiolaisten soihtukulkue ja seppeleenlasku sankarihaudalle, usein myös partiolaisten lupauksenantojuhla ajoittui itsenäisyyspäivälle.
Juhlallista itsenäisyyspäivää.