Kolmekymmentä vuotta

Minä en lähde sinusta
kulumallakaan.
Ei ole kyse tahdosta
eikä tahtomattomuudesta
vaan tapahtuneesta tosiasiasta.

Kunnes kuolema meidät erottaa
- ja muista että se onkin sitten ainoa asia,
joka välillemme voi tulla.

Me kaksi
lupasimme rakastaa
myötä-ja vastoinkäymisissä.
Kertokaa meille, kumpaa tämä on.

Tämänkö vuoksi kaikki nämä surut:
itku avasi portin,
josta sinä astuit sisään.

Odotan että
näen sinut vanhana
ja ryppyisenä.
Kiikkutuolissa kerron
miksi sinuun rakastuin.

(A-M. Kaskinen)


Kolmekymmentä vuotta ja aamulla kysyit: mitä nyt?
Minä ehdotin "rauhansopimuksen" allekirjoitusta.
-Joko se kolmikymmenvuotinen sota päättyi, lyhythän tuo mokoma oli.
Otetaan uusintakierros ja toiset kolmekymmentä vuotta.
-Sopii minulle, kiitos tähänastisesta.

OLGA 30.8.2006-30.6.2009

Reetan omaa rakasta Olgaa ei enää ole. Iso, ihana koirulainen lähti koirien taivaaseen viime tiistaina.
Olga sai viettää parasta mahdollista koiran elämää Reetan ystävänä, mutta jatkuva kipu vei koirulaisen ja ystävän palvelus oli päästää koira kivuistaan.
Ikävä ja kaipaus on silti suuri ja muistot pitävät Olgan aina luonamme.

Merielämää

Illalla hetket kerätään,
saavutaan satamaan.
Nuotion loisteessa herätään
menneistä kertomaan.
Muistatko luodon puuttoman
keskellä ulapan?
Tiirojen kimeän kirkunan
varoituslaulannan?
Muistatko villiorvokin
kolossa kallion?
Kulkeeko edestakaisin
maamyyrä peloton?
Silmissä jää yhä välkkymään
ulappa sininen.
Aurinko laskeutuu lepäämään
aamua kaivaten.


Meri syvänsininen
kuohujasi kuuntelen.
Kuinka laulat, kuinka soit,
kuinka tanssit karkeloit.

Takaa aavan ulapan
kasvojasi tavoitan.
Milloin pääsen näkemään
valtameren ääripään.
Milloin viimein ymmärrän
salaisuuden syvimmän.

(runot A-M Kaskinen)

Mittumaari

Ja kaikki mitä olet koskaan kaivannut
on sisälläsi,
meri,
tuuli,
aurinko
ja sinä itse istumassa rannalla
niinkuin olisit istunut siinä jo hyvin kauan,
aina.
(H. Salakka)

Sateisia päiviä

Meillä on ollut tuulista ja sateista.
Olemme opettaneet Almaa venekoiraksi. Yksi pikkuinen ajelu on tehty ja viime yön olimme veneessä. Vene oli tosin laiturissa, mutta Almalle se oli kuitenkin uusi kokemus. Hyvin meni ja uni maittoi.
Kotona olen yrittänyt tehdä kaikkia niitä pikkuisia juttuja, joita varasin keväällä sadepäivien varalle. Maalasin tarjottimen, joka oli pahasti ruosteessa ja tein tarjotinkannattimet, ompelin vihdoin pitsiverhot, joiden piti päästä ikkunaan pääsiäiseksi ja virkkasin Reetan nukkekotiin maton.
Nyt olisi jo aika saada paisteisia ja tuulettomia päiviä, olisi niin mukava päästä juhannukseksi merelle.

Satujen maailma ja leikki-ikä

Tänään olin ensimmäistä kertaa nukkekurssilla. Olen ollut nalle- ja posliininukkekurssilla joskus aikoja sitten, mutta tälläisiä paperimassanukkeja en ole koskaan tehnyt.Senverran pääsin asiasta jyvälle, että tiedän yhden nuken tekemisen vievän aikaa ja vaativan monenlaisia taitoja. Onneksi opettajamme on mestari alallaan ja niin minäkin ehkä saan yhden nuken tehtyä.
Tuo satujen talo oli jo itsessään sellainen nähtävyys, että siellä olisi voinut viettää aikaa tuntikausia vain ihaillen ja ihmetellen. Miten joku aikuinen onkin voinut löytää leikin itsestään ja vielä jakaa sen tunnelman ja taidon muiden kanssa.
Talo oli täynnä tavaraa, ideoita pursusi jo ympärilleen katselemalla ja kauniit esineet suorastaan odottivat, että saisivat antaa inspiraatiota ja leikin juhlaa meille paikalla oleville.




Ihanuuksia oli tuossa pikkutalossa vaikka millä mitalla.Tupasen emäntä oli keräillyt nukketavaroiden ja antiikin lisäksi vanhoja lastenvaatteita ja ihania kirpputorilöytöjä.Henkareissa riippui koululaisten essuja ja pöydällä oli kaksi koria täynnä mustikoita ja puolukoita. Pienet korit olivat kirpparilta ja niiden tekijä oli ollut todellinen taituri. Marjat olivat puuhelmiä, mutta yhdestäkään ei reiät olleet näkösällä ja koko komeus oli lakattu, joten marjat kiilsivät koreissaan kuin juuri poimittuina.

Joko nyt on kesä

Koko elämä on täynnä asioita, jotka olisi pitänyt tehdä.

Talvella suunnittelin ja piirsin kuvia puutarhastani, valitsin polkuihin kivimateriaalia ja selailin kauppapuutarhojen sivustoja.Laadin listoja perennoista, joita hankkisin ja selailin värikarttoja kalusteiden uutta ilmettä varten.

Veneemme maalaus on vieläkin vähän kesken, en ole ehtinyt kirjoittaa veneen nimeä kylkeen. "Vanamo" sabloona on jo leikattuna, mutta sade yllätti maalarin.

Piharakennus on kuitenkin saanut uuden punavärin seinäänsä ja toinen katon lape on myöskin jo korjattu ja mies on laittanut uuden kauniin kolmiorimahuopakatteen paikoilleen.

Valkoinen aita on uusittu ja punainen maalattu. Yksi pieni omppupuu on istutettu, samoin kirsikkapuu ja nyt odotan jännityksellä lähtevätkö nuo kasvamaan.

Suunnitelmia tulevalle on liikaa ja aina illalla on riittämättömyyden tunteet päälimmäisenä mielessä. Opinkohan koskaan elämään tässä päivässä, huolehtimatta huomisesta, suunnittelematta liikaa ja murehtimatta asioita joihin en voi vaikuttaa.