Kodinkone riippuvuus

Lienee aika vakava tauti tuo riippuvaisuus koneesta:):):):)
Olen aina kuvitellut olevani siinä suhteessa hyvinkin riippumaton. Olen hymähdellyt kaikenmoisille sähkölaitteille, joita "muka" taloudessa tarvitaan ja mielestäni pärjännyt hyvin pienellä sähköä kuluttavien vempeleiden määrällä.
Talomme on viileä, mutta sähköpattereita käytämme vain silloin, kun ei ole mahdollisuutta lämmittää puilla, tai kun tule yövieraita keskuslämmitysasunnoista, he kun tarvitsevat talollemme outoja lämpölukemia.
Talouteeni ei kuulu yleiskonetta, ei telkkaria, ei mikrouunia, ei kuivausrumpua, eikä montaa muutakaan vempainta, mutta nyt iski kamala puute!!!!!
Tiedättehän, että vempaimet toimivat savulla!!!!!!
TOTTA, sillä aina kun laitteesta tulee savu ulos, eli karkaa, laite lakkaa toimimasta.
Ja nyt kävi niin, että pesukoneesta karkasi savu. Haju oli kamala ja outoa öljyn näköistä mömmöä valui kylppärin lattialle????????????????
Reipas mamma kun omasta mielestäni olen, pesin vaatteet pienessä vadissa nyrkkipyykkinä, yksi kerrallaan. MUTTA....mutta isännän fleesen kohdalla minun täytyi tunnustaa olevani riippuvainen PESUKONEESTA!!!!!
HURRAA, savu karkasi sunnuntaina (liekö pyhäisellä pyykinpesulla ollut osuutta) ja tänään kylppäriimme kannettiin uusi kone.
TUNNUSTAN (näin julkisesti) tarvitsevani pesukonetta ja jääkaappia ja pakastinta ja....
Tuttavani koululainen tuli energiansäästöviikolla koulusta kaavakkeen kanssa ja kysyi äidiltä; Mikä on mielestäsi tärkein kodinkone? Arvatkaapa, mitä seitsenhenkisen urheilua harrastavan koiraperheen äiti vastasi???
"HARJAKIHARRIN"

Onko sinulla mokomia riippuvaisuuksia???
Mukavaa marraskuuta.

Pyhäinpäivä

Kulkija on mennyt kotiin




Kun mitään et toivoa saata,
kun ilo ja riemu on poissa,
kun halla on runnellut maata
ja viima käy oksistossa,

kun suru on lamannut kielen
ja autius sisimmän täyttää,
kun ikävä musertaa mielen
ja luottamus sammuvan näyttää,

on sittenkin aamu ja valo,
on nousevan auringon palo,
on enkeli hautojen suulla
ja ihmeen saa jokainen kuulla.
(A-M. Kaskinen)

Tänä aamuna kirkko täyttyi ääriään myöten ja hautausmaa muuttui kynttilöiden mereksi.
Tänään muistellaan niitä läheisiä, joiden aika on jo tullut täyteen.
Tänään taivas on lähellä ja aavistus kirkkaudesta on läsnä.

Eilen aamulla sain viestin vanhan sukulaiseni kuolemasta. 93-vuotias oli nukkunut rauhallisesti ja meille jälkeenjääville jäi kaipaus, ikävä ja kiitollisuus. Meille jäi myös velvollisuus huolehtia tädistä, joka jäi odottamaan vuoroaan. Hän on jo sitä mieltä, että hänet on unohdettu. Pikku-sisar lähti ensin ja hän, 95-vuotias odottaa jo taivaaseen pääsyä. Hän on ehtinyt haudata jo monta rakasta, sisaruksia ja sisarusten lapsia ja hänen asenteensa nytkin osoittaa, että pitkä elämä on opettanut paljon. Eilen arkun ääressä hän sanoi näkemiin, ei hyvästi. Niissä sanoissa oli kiitos ja toivo.

Täällä Keski-Pojanmaalla on käytössä vanha, kaunis tapa. Täällä puhutaan uosveisuusta. Kävimme avoimen arkun ääressä hyvästelemässä, arkku kuljetettiin vanhainkodissa yhteiseen tilaan ja siinä me läheiset, muut asukkaat ja henkilökunta veisasimme ja rukoilimme. Arkku kannettiin autoon ja surusaatossa lähdimme kuljettamaan vainajaa kohti kappelin ruumishuonetta. Tapana on myös käydä viimeisen kerran kotipihassa, tai ajaa muuten tärkeiden paikkojen ohitse. Surusaattoa kunnioitetaan, autot hiljentävät ja jalankulkijat pysähtyvät, kukaan ei kiilaa väliin, eikä saattoa ohiteta, näinpä muutaman miehen nykäisevän piponsa päästä ja kaksi mopopoikaa ajoi tien penkalle. Surusaaton kunnioittaminen kuuluu täällä vielä tapoihin.


Lottapuku ja takki odottavat tuvassa.

Niilo

Ilmeestä jo näkee, että tässä on vilkas kaveri




Tämä on pikkuisen oma fleese, mutta kylppärin matto ja päiväpeitekin saavat tarvittaessa kyytiä.


Rankan rupeaman jälkeen uni maittaa.


Eilen saapui tyttären talouteen uusi jäsen, pieni borderterrieri-poika nimeltään Niilo, virallisesti Flagstones The Little. Synttäreitä Niilo viettää 28.8.
On niin suloinen tapaus, että meinasin heti järjestää itseni Kotkaan tutustumaan uuteen perheenjäseneen.

Olenko onnellinen

Ystäväni soitti ja kysyi: oletko onnellinen?
Lehdessä oli ollut juttu, jossa sanottiin 50% onnellisuudesta tulevan perimästä, 40% asenteesta ja vain 10% olosuhteista.

Krisse Vaaralasta kirjoitti myös onnellisuudesta ja kauniisti kirjoittikin.

Telkussa on kuulemma nyt joku ohjelma onnellisuudesta, mutta sitä en ole nähnyt, kun ei ole telkkaria, mutta kai se nyt aikaan liittyy.

Anna-Kaisa Hermunen kirjoitti Kotimaa-lehdessä otsikolla Onni on ihan vieressä:
-Mitä enemmän kurottelet onnen toiveessa tuohon vallan, rahan ja kuuluisuuden ytimeen, sitä huonovointisemmaksi käyt.Kukaan ei perimmiltään tiedä, mitä ajattelet siinä vaiheessa, kun se viimeinen poistuminen näyttämöltä tapahtuu.
Tämä koulu, jota käymme on antanut meille vaikeimman tehtävän elämässä. Sitä eivät auta tv-ohjelmat, kirjat, eivät terapiat, eivät sukulaiset, ei itsensä tyhjäksi viihdyttäminen. Siinä koulussa olemme ihan yksin täällä maanpiirissä, ja meidän pitää selvitä luokaltamme ihan ominemme. Meidän on mielessämme selviteltävä keitä oikein olemme. Ei auta aviopuoliso, ei virka, ei menestyminen, eivät arvovaltaiset ystävät. Me olemme yksin minuutemme kanssa, ihan lopuksi se on näin.
Seison puolenyön aikaan tupani verannalla. Korkein on paletillaan täyttänyt taivaankannen tähdillään. Siellähän se on -viisaus.

Näitä jään mietiskelemään oman tupani portailla....

Tunnustus

Ihanaa, sain Marialta Idyllistä tämän hienon tunnustuksen.
KIITOS MARIA!!!!!!!!

Laitan sen eteenpäin ystävälleni Krisselle Villa Vaaralaan.

Kilhamn, muistoja kesästä

Jossain Merikarvian ja Kaskisen välillä on ihastuttava pieni satama ja upea kylä miljöö. Kiertelimme sataman lähialueella ja mitä upeita taloja näimmekään. Pyörin kuin väkkärä kameran kanssa, kurkin pihamaita ja kuvasin ikkunoita ja ovia. Osa taloista kuului museoalueeseen ja osa oli yksityisiä koteja. Palvelu lounasravitolassa oli hyvää, jopa Alma sai oman kupillisen raikasta juomaa ja me hyvän kotilounaan ja kalaisan alkupalan. Palvelu oli ruotsinkielistä, minkä kyllä huomasi jo talojen kauneudessa, pihojen siisteydessä ja muutenkin koko alueen huolitellusta ulkonäöstä.Hassua, miten kotimaamme ruotsinkielinen väestä osaa pitää nurkkapielensä siistimpinä, kuin me suomenkieliset. Mistähän mokoma johtuu.
Ihana paikka, olen tyytyväinen kun löysimme sinne.

Kaappi

Koko kesän olen laiskotellut ja nautiskellut merielämästä, mutta nyt on aika tarttua sisustus juttuihin taas uudestaan.
Olohuoneen ja kirjaston kunnostus alkaa parin viikon kuluttua, kunhan piha saadaan syyskuntoon. Askartelukaapin sain jo kunnostettua. Ostin keväällä kaksi vanhaa kaappia vanhojen tavaroiden kaupasta.
Ensin irrotin vanhan maalin kuumailmapuhaltimella, sitten hiominen ja pohjamaali, senjälkeen upea, vanha, vaalea, vihreänharmaa pintamaali. Olen tuohon väriin tosi ihastunut, pidän sen vaaleudesta ja puhtaudesta. Nyt sitä alkaa olla jo senverran monessa paikassa että jo taitaa riittää ja täytyy etsiä taas uusi sävy.
Minun kotonani ei valkoinen viihdy. (Onneksi se alkaa olla poispäin menossa, kun on ollut vähän vaikeaa löytää värillisiä esineitä sisustuskaupoista.) Rakastan vaaleita sävyjä, mutta aina pitää olla väriä mukana. Nyt syksyllä upeat syklaamin ja okran sävyt, ruskeat ja harmaat ja tietenkin sininen, (ikuinen lemppari) hiipivät pieninä annoksina kotiini.
Ihanaa, innostavaa sisustuksen aikaa ja syksyistä tunnelmaa teille kaikille.